Julkisuudessa on viime aikoina kannettu huolta siitä, miten metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehditaan maassa, jossa metsien talouskäytöllä on suuri merkitys.
Luonnon monimuotoisuus ja sen edistäminen ovat kestävän metsätalouden perusta. Kaikki metsien tuottamat ekosysteemipalvelut, mukaan lukien puuraaka-aine perustuvat luonnon monimuotoisuuteen. Monimuotoisuuden turvaamiselle on Suomessa hyvät lähtökohdat, sillä metsätalous perustuu meillä luontaisesti esiintyviin puulajeihin.
Lainsäädäntö luo pohjan luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Sen lisäksi tehdään paljon vapaaehtoisia toimia, joilla on erittäin vahva rooli suomalaisessa metsätaloudessa. Käytännössä monimuotoisuutta edistetään talousmetsien luonnonhoidolla sekä suojelemalla monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat kohteet, kuten rehevät lehtolaikut, joissa lajirunsaus on suuri. Sekä luonnonhoito että suojelu ovat kehittyneet isoin askelin etenkin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Metsäsertifiointi on tuonut talousmetsien luonnonhoidon Suomessa osaksi arkimetsänhoitoa 90-luvun lopulta lähtien. Kyseessä on Suomen suurin ympäristöliike, jossa sadat tuhannet metsänomistajat ja metsäalan toimijat sitoutuvat toimiin metsäluonnon ja vesistöjen puolesta laajemmin kuin laki vaatii. Suomi on metsäsertifioinnissa EU:n kärkimaa. Talousmetsistämme 93 % on sertifioituja. Metsäsertifiointi on tae laillisesta ja kestävästä metsien käytöstä. Sillä varmistetaan, että metsiä hoidetaan laajan sidosryhmäjoukon yhteisesti sopimien monimuotoisuus- ja ympäristövaatimusten mukaisesti.
Säästöpuiden jättäminen, lahopuun säästäminen ja vesistöjen suojavyöhykkeet ovat esimerkkejä toimista, jotka ovat vakiintuneet osaksi metsien jokapäiväistä luonnonhoitoa metsäsertifioinnin myötä. Viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota lahopuun säästämiseen ja sekapuustoisuuden lisäämiseen. Positiivista kehitystä on saatu aikaan esimerkiksi järeiden haapojen osalta. Ne ovat erityisen tärkeitä uhanalaisille metsälajeille. Haapoja on suosittu säästöpuina sekä harvennus- että päätehakkuissa, minkä ansiosta järeän haavan määrä on Etelä-Suomessa tuplaantunut 80-luvulta.
Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tarvitaan useita lähestymistapoja ja kattava paletti keinoja. Siksi koko sektorin yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat tärkeä osa elonkirjon turvaamista. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön vetämässä Monimetsä-hankkeessa luonnonhoitokeinoja viedään yhä vahvemmin osaksi jokapäiväistä metsänhoitoa. Tavoitteena on lisätä toimijoiden ja metsäomistajien osaamista luonnonhoidossa. Lisäksi varmistetaan metsänomistajien luonnonhoidon tavoitteiden toteutuminen metsänhoidossa ja hakkuissa.
Yrityksillä ja organisaatioilla on myös omia monimuotoisuusohjelmiaan. Metsäteollisuus, Sahateollisuus ja MTK edistävät omissa metsäympäristöohjelmissaan muun muassa turvemaiden vesiensuojelua, lehtometsien luonnonhoitoa sekä lahopuun lisäämistä talousmetsissä.
Suomen metsien suojelupinta-ala on 80-luvun alusta viisinkertaistunut. Etenkin tiukasti suojeltujen metsien osuus on erityisen suuri. Maamme metsäpinta-alasta 9 % on tiukasti suojeltua, mikä on Euroopan mittakaavassa merkittävä osuus. Suojelupinta-ala kasvaa jatkuvasti etenkin vapaaehtoisen suojelun ansiosta. Sitä toteutetaan metsäsektorin ja ympäristöjärjestöjen laajasti tukemassa METSO-monimuotoisuusohjelmassa, jonka puitteissa on suojeltu jo yli 100 000 hehtaaria metsää. Vastaavaa vapaaehtoisen suojelun mallia on laajennettu myös muihin elinympäristöihin ympäristöministeriön hiljattain käynnistämässä Helmi-elinympäristöohjelmassa. Ainutlaatuiset METSO- ja Helmi-ohjelmat ovat herättäneet laajaa kiinnostusta ympäri Eurooppaa.
Luonnonhoidossa on opittu viime vuosikymmeninä paljon. Toimia luonnon hyväksi myös kehitetään jatkuvasti tiedon tarkentuessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonhoidon toimet ovat oikeansuuntaisia. Metsäluonnossa tulokset näkyvät kuitenkin viiveellä etenkin uhanalaisessa ja vaateliaassa lajistossa. Laajat uhanalaisten lajien ja luontotyyppien kartoitukset ovat korostaneet edelleen tarvetta edistää metsien luonnonhoitoa ja suojelua. Työtä on siis vielä tehtävänä.
Juha Hakkarainen, metsäjohtaja, MTK ry
Kai Merivuori, toimitusjohtaja, Sahateollisuus ry
Karoliina Niemi, metsäjohtaja, Metsäteollisuus ry
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 22.1.2021
