Lakot leikkasivat tuntuvasti metsäteollisuuden tuotantoa alkuvuonna

Metsäteollisuuden tuotanto supistui tammi−maaliskuussa kaikissa päätuoteryhmissä, kun vielä loppuvuonna kasvussa ollut sellunkin tuotantomäärä kääntyi laskuun, selviää Metsäteollisuus ry:n tilastoista.

Kemiallisessa metsäteollisuudessa parhaiten pintansa piti kartongin tuotanto, jonka tuotantomäärä heikkeni 12 prosenttia 0,8 miljoonaan tonniin. Paperin tuotannossa alamäki oli 22 prosenttia ja sellun tuotannossa 18 prosenttia. Sellua valmistui vain 1,7 miljoonaa tonnia.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa tuotantomäärät laskivat vielä voimakkaammin. Vanerin tuotantovolyymi jäi tammi−maaliskuussa 35 prosenttia ja sahatavaran 23 prosenttia vuoden 2019 tasosta.

Viime vuosina kaikkien metsäteollisuuden päätuoteryhmien tuotannon yhtäaikaista supistumista ei ole tapahtunut. Edellisen kerran tasoltaan yhtä merkittäviä, 10−40 prosentin tuoteryhmäkohtaisia tuotannon heikkenemisiä koettiin finanssikriisin vuosien 2008 ja 2009 kvartaalikohtaisissa luvuissa.

Valtaosin tuotantotasojen heikkeneminen selittyy työmarkkinahäiriöillä, osittain kyse on loppuvuodesta alkaneesta suhdanteen heikkenemisestä. Mekaanisen metsäteollisuuden tuotantoa leikkasi sahoilla ja vaneritehtailla jopa neljä viikkoa kestänyt Teollisuusliiton lakko. Tammi–maaliskuussa myös Paperiliitto lakkoili sellu-, kartonki ja paperiteollisuudessa kaksi viikkoa.

− Tuotantoluvut kertovat siitä, että työmarkkinakierros kävi metsäteollisuudelle kalliiksi. Lakkoherkkyys on työmarkkinajärjestelmän heikko lenkki ja heikentää Suomen kilpailukykyä, Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen toteaa.

Koronakriisi ei todennäköisesti juuri tammi−maaliskuun tuotannossa näy. Maaliskuun aikana Suomeen rantautunut epidemia on lisännyt sellun, pehmopapereiden ja pakkaustuotteiden kysyntää.

− Näiden tuotteiden kysyntää kasvattavat hygieniavaatimusten kasvu myös kehittyvissä maissa sekä verkkokaupan kasvu. Paraikaa tapahtuvat käyttäytymismuutokset voivat jäädä pysyviksi, Jaatinen lisää.

Metsäteollisuus on olennaisessa roolissa myös, kun Suomi siirtyy koronan jälkeiseen aikaan. Palvelusektorin jälleenrakentaminen on mahdollista vain, jos teollisuuden vaurautta luova kone pysyy käynnissä.

− Se tarkoittaa, että Suomen ei lähivuosina kannata omilla päätöksillään lisätä vientiteollisuuden kustannuksia, vaan keskittyä kehittämään omaan kilpailukykyään, korostaa Jaatinen.