Kesäkuussa 2023 astui voimaan EU:n metsäkatoasetus, jonka tavoite on tärkeä: minimoida EU:n vaikutus metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen maailmanlaajuisesti.
‍

Asetuksen toimeenpano on osoittautunut kuitenkin juuri niin mutkikkaaksi, kuin valmisteluvaiheessa arvelimme ja toimme esiin. Harmaita hiuksia on aiheuttanut erityisesti kaikille toimijoille asetetut mittavat raportointivelvoitteet. Lisäksi asetuksen soveltamisen aikatauluissa ja sen tuomissa velvoitteissa on vielä isoja kysymysmerkkejä.
‍

Metsäkatoasetuksessa muun muassa vaaditaan raportoimaan ja säilyttämään tieto kussakin tuotteessa olevan raaka-aineen alkuperästä yksityiskohtaisesti. Tämä tieto toimitetaan myös komission tietojärjestelmään kutakin yrityksen tuottamaa tuote-erää koskien. Kun kyseisen asetuksen soveltamisalassa on seitsemän maailmassa eniten metsäkatoa aiheuttavaa raaka-ainetta (nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi, soija ja puu), niin raportoitavaa todellakin riittää.
‍

Edellä mainittuja ilmoituksia lähtenee Suomessa puusta jalostettujen tuotteiden osalta miljoonia vuosittain, sillä pelkästään puukauppoja toteutetaan maassamme joka vuosi noin 100 000. Raaka-ainetta menee myös useisiin eri jatkoprosesseihin. Jatkoprosessien eri vaiheissa syntyy jälleen uusia välituotteita, esimerkiksi sahanpurua ja haketta, jotka taas ovat toisien tuotteiden raaka-ainetta. Asetuksen mukaan hakkuista tulevasta raakapuusta, väliprosessin tuotteista sekä lopputuotteista on kaikista tehtävä ilmoitus.
‍

Komissio ei ole tähän mennessä mitenkään auttanut yrityksiä toteuttamaan tietovaatimusta kustannustehokkaasti. Komissio on toimeenpanossa lähtenyt muun muassa siitä, että ilmoitukset syötetään komission järjestelmään käsin, ei tiedonsiirron rajapintojen kautta. Miljoonien yksittäisten tietojen naputtaminen käsin komission tietojärjestelmään on digitalisaation aikaudella täysin järjetön ajatus. Metsäkatoasetus saattaakin vallata podiumpaikan yhtenä eniten ”työllistävistä” EU:n lainsäädännöistä.
‍

Suomalainen metsäteollisuus tuntee käyttämänsä puun alkuperän. Viranomaiset ovat myös hyvin perillä, mitä metsissämme tapahtuu. Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä aina ennen myyntihakkuuta tai erityisen tärkeän elinympäristön käsittelyä. Tämä ei kuitenkaan EU:n lainsäätäjälle riitä.
‍

Asetuksen tarkastelu hakkuupinta-ala silmällä pitäen tulisi olla lainsäädännön toimeenpanon lähtökohta. Eli tapahtuuko metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä vai ei. Lukemattomien henkilötyövuosien sitomista raportoimiseen pitäisi välttää ja toimeenpano tulisi tehdä olemassa olevia järjestelmiä hyödyntäen.
‍

Onneksi Suomessa asiat ovat monelta osin hyvällä mallilla. Metsäteollisuus ei aiheuta metsäkatoa, vaan sen pääasiallinen syy on metsän jääminen rakentamisen ja infrastruktuurin alle. Metsiä ei myöskään mittavasti raivata naudanlihan tuotantoon. Metsien tilan heikkenemistä, eli ikimetsän muuttamista istutusmetsiksi tai iki- ja luontaisesti uudistuvien metsien muuttamista plantaaseiksi tai kitumaatakin heikkotuottoisemmaksi muuksi puustoiseksi maaksi, voi niin ikään arvioida tapahtuvan vähän. Kokonaisuudessaan metsäkatoasetuksen piirissä olevat pinta-alat tulevat näin ollen olemaan Suomessa verrattain pieniä.
‍

Silti tämä asetus käy sielun päälle…