Erityisesti Kaakkois-Suomessa on jouduttu todistamaan harvinaisen laajoja kuusimetsien kirjanpainajatuhoja. Vain viiden millin mittainen kovakuoriainen kuivattaa tukkipuun kokoiset kuuset iskeytymällä joukkovoimalla puun kuoren alle lisääntymään. Toukat syövät nilakerroksen puruksi ja puu kuivuu nestevirtausten pysähtymiseen.

Kirjanpainaja on hyvin yleinen metsähyönteinen eikä normaalioloissa aiheuta vahinkoa. Viime kesien laajamittaiset tuhot lähtivät liikkeelle, kun metsiin kertyi myrskypuuta vuosina 2010 ja 2011 ja samojen vuosien kesät olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja kuivia, mikä loi otolliset olosuhteet hyönteisen lisääntymiselle. Vedenpuute stressasi kuusikoita ja heikensi niiden puolustuskykyä hyönteisten iskeytymistä vastaan. Heikoimmassa kunnossa ovat usein vanhat elinvoimaltaan heikentyneet kuusikot.

Suomen metsäkeskus ja Metsäntutkimuslaitos ovat kartoittaneet tuhojen esiintymistä, mutta metsänomistajan omat toimet ovat ratkaisevia. Jokaisen varttuneen kuusikon omistajan on syytä seurata puuston kuntoa riskialueilla. Jo alkuun päässyt tuho näkyy yksittäisten puiden ja puuryhmien kuivumisena. Diagnoosin tekemisessä auttavat metsäalan ammattilaiset.

Tehokkain keino tuholaista vastaan on hyvä metsänhoito: oikea puulaji oikealle kasvupaikalle, puuston kasvukunnosta huolehtiminen harvennushakkuilla ja uudistushakkuiden tekeminen ajoissa. Myrskytuhojen jälkeen on tärkeää pelastaa puutavara metsästä myyntiin ennen lopullista pilaantumista. Samalla kirjanpainajalta viedään mahdollisuudet kasvattaa kantaansa liian suureksi. Kirjanpainajat pystyvät kesällä toki iskeytymään myös puupinoihin, mutta puut tarvitaan niin nopeasti käyttöön, ettei kuoriainen ehdi niissä juuri lisääntyä.

Jos tuhot ovat päässeet liikkeelle, on varminta aloittaa hakkuut, etenkin jos on kyse uudistamisikäisestä vanhasta kuusikosta. Kuivuneet tukkipuut kelpaavat enää polttopuuksi, jonka arvo on kymmenesosa tuoreen tukkipuun arvosta. Tärkeintä on pelastaa vielä terveet puut. Kuivuneet kuuset eivät enää tuhoja lisää, vaan päinvastoin niistä on hyötyä kirjanpainajan luontaisten vihollishyönteisten asuinpaikkoina. Lisäksi niissä viihtyvät metsän monimuotoisuutta lisäävät muut hyönteis- ja sienilajit.

Kirjanpainajan kanssa tekemisiin joutuneelle kaikki apu ja neuvot ovat varmasti tervetulleita. Suomen metsäkeskus onkin ollut yhteydessä tuhokohteiden ja lähialueiden metsänomistajiin. Metsäkeskuksen kattavat metsävaratiedot ovat suuressa arvossa tällaisessa tilanteessa. Riskialueilta voidaan esimerkiksi poimia kaikki tuhoille alttiit metsiköt ja lähettää juuri näiden omistajille tietoa ja ohjeita täsmäkirjeinä.

Viime kesän koleus on hillinnyt tuholaisten lisääntymistä. Ja mikä tärkeintä, kuivuudesta kärsineet kuusikot ovat saaneet kipeästi kaipaamaansa vettä ja niiden vastustuskyky on parantunut. Ensi kesänä on kuitenkin syytä tarkkailla kuinka kuusikot voivat.