Euroopan unioni pyrkii monin toimin saamaan kestävät sijoitukset liikkeelle. Siksi se haluaa rahoitusmarkkinat vahvemmin mukaan kestävyystalkoisiin. Rahoitusmarkkinoiden rooli on keskeinen, sillä ne kanavoivat esimerkiksi isojen institutionaalisten sijoittajien varoja eri kohteisiin. Näiden tulisi olla entistä useammin kestäviä.

Alkuvaiheessa huomio on EU:ssa keskittynyt erityisesti ilmasto- ja ympäristönäkökulmaan. Jotta kestävien sijoitusten tekeminen olisi helpompaa, EU toivoo lisäävänsä sijoituskohteiden läpinäkyvyyttä ja mahdollisuuksia vertailla sijoituksia niiden ympäristövaikutuksen perusteella. Tästä hyötyisivät EU:n mukaan ympäristön lisäksi sijoittajat – myös rahallisesti.

Tämä johtuisi siitä, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai ympäristöön liittävät sijoitusriskit pienentyisivät. Näistä syistä kestäväksi arvioitu sijoituskohde voisi saada rahoitusta helpommin tai edullisemmilla ehdoilla. Parhaimmillaan syntyy hyvän kehä.

Vuosittain kestäviä sijoituksia tarvittaisiin EU:n mukaan ainakin noin 180 miljardia euroa, jotta ilmastotavoitteisiin päästään. Vaje on joka tapauksessa suuri ja tavoite yksityisen sektorin lisäinvestoinneista tärkeä. EU tuleekin pitää houkuttelevana investointikohteena teollisuusyrityksille ja yksityisille sijoittajille.

Toisaalta kestävää rahoitusta edistävä EU-sääntely kannattaa rakentaa niin, että se myös käytännössä vauhdittaa kestäviä investointeja. Vain niin on mahdollista edetä kohti kunnianhimoisia tavoitteita.

Suomen puheenjohtajakaudella kestävä rahoitus on perustellusti ollut näkyvässä roolissa. Sen edistämisen keskeinen työkalu on niin sanottu kestävyysluokitusjärjestelmä eli taksonomia, joka tulee perustumaan uuteen lainsäädäntöön. Syksyllä tästä lainsäädäntökehyksestä alkoivat niin sanotut trilogineuvottelut EU-instituutioiden välillä. Haastavien vaiheiden jälkeen jäsenmaat ja parlamentti saavuttivat Suomen johdolla poliittisen sovun monimutkaisesta kokonaisuudesta.

Lyhyesti ajatuksena on luoda kestävän taloudellisen toiminnan luokitusjärjestelmä rahoitusmarkkinoiden tarpeisiin. Juuri tämän työkalun avulla sijoittajat pystyisivät paremmin vertailemaan eri sijoituskohteiden ympäristövaikutuksia ja ohjaamaan sijoituksiin kestäviin kohteisiin.

Luokitusjärjestelmä rakentuu kuuden tärkeän ympäristötavoitteen varaan, joita ovat muun muassa ilmastonmuutoksen hillintä ja kiertotalouden edistäminen. Näille kuudelle ympäristötavoitteelle komissio valmistelee myöhemmin tarkemmat kriteerit kestävyyden osoittamiseksi. Poikkeuksellisesti valmistelutyö ehti osin alkaa, vaikka lainsäädäntökehystä vasta käsiteltiin neuvostossa ja parlamentissa.

EU-komission asettama tekninen työryhmän julkaisi jo kesäkuussa ehdotuksensa tarkemmista kestävyyskriteereistä, jotka sisältävät muun muassa kestävän metsänhoidon kriteerit, mutta ei esimerkiksi metsäteollisuuden tuotteita. Silti raportissa on yli 400 sivua.

Metsäsektoria tulisi kuitenkin tarkastella aina kokonaisvaltaisesti, jotta esimerkiksi tuotteiden myönteinen ilmastovaikutus tai rooli kiertotaloudessa otetaan huomioon. Tämän raporttikin toteaa. Kyseisen työryhmän toimikausi jatkuu ensi vuoden puolelle ja sen jälkeen komissiota neuvoo asiassa pysyvä asiantuntijoista ja sidosryhmistä koottu työryhmä. Sen kokoonpanossa tulisi varmistaa metsäsektorin edustus.

Jotta EU:n toiminta säilyy johdonmukaisena sekä investointeja harkitsevan yrityksen näkökulmasta ennustettavana, kestävyysluokitusjärjestelmän pitää olla linjassa olemassa olevan EU-sääntelyn ja strategioiden kanssa. Jatkossa osallistavan ja avoimen valmistelut merkitys korostuu – myös sen takia, että kestävä rahoitus on merkittävässä roolissa EU:n Green Dealissä. Tältä pohjalta rakennettu, käyttökelpoinen luokitusjärjestelmä voi vauhdittaa kestäviä investointeja ja hyvän kehän pyörimistä.

Myös metsäyhtiöt tarjoavat ratkaisuja kestävän rahoituksen tavoitteisiin, nyt ja tulevaisuudessa. Investointien edellytyksenä kuitenkin säilyy toimiva sekä järkevä sääntely.