Kesäaikaisissa hakkuissa ja muissa metsätalouden toimenpiteissä on tärkeää ottaa huomioon lintujen pesimäaika. Yksinkertaiset toimet auttavat turvaamaan pesimärauhaa.

Alkukesän ajan metsissä liikkuja on saanut ihastella lintujen konserttia niiden valmistautuessa pesimäpuuhiinsa. Uroslintu ilmoittaa reviirinsä omistuksesta ja houkuttelee samalla laulullaan naaraita. Etelä-Suomessa kevät on ollut aikainen ja viime viikkoina onkin voinut selvästi huomata metsän äänimaiseman muuttuneen ja laulukuoron harventuneen, kun linnut ovat siirtyneet hautomaan munia ja hoivaamaan poikasiaan. Aikaisimmat lajit pesivät jo keväällä, mutta alkukesä on lintujen kiivainta pesimäaikaa.

Pesimäaika on tärkeää huomioida myös metsien käsittelyssä. Jokaista linnunpesää ei ole käytännössä mahdollista metsänkäsittelyn yhteydessä varoa, mutta metsänkäsittelyn ajankohdalla, toimenpiteen rajauksella ja toteutustavan valinnalla voidaan vaikuttaa pesinnän onnistumiseen ja parantaa lintujen elinolosuhteita myös pidemmällä aikavälillä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää uhanalaisten lintujen pesimärauhaan.

Hakkuut suunnataan lintujen pesimäaikaan karummille metsätyypeille, joissa lintulajien ja -yksilöiden määrä on pieni. Näin pääsääntöisesti tapahtuukin jo korjuuolosuhteiden vuoksi, sillä kuivemmilla mailla kesäaikaiset metsänhoitotoimenpiteet on helpompi toteuttaa. Karujenkin metsien hakkuissa täytyy ottaa huomioon muun muassa uhanalaisten lajien esiintymät ja suurten petolintujen pesät. Rantametsät, lehtipuuvaltaiset metsät ja korvet ovat lajistoltaan runsaita, joten erityisesti niiden hakkuita tulisi pesimäaikaan välttää. Lintujen elinolosuhteita turvataan esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeillä, jotka erityisesti lehtipuuvaltaisina ja luonnontilaan jätettynä ovat linnustolle arvokkaita. Säästöpuut kannattaa sijoittaa laho- ja kolopuiden tai vaikkapa petolinnun pesäpuun ympärille.

Myös muissa metsätaloustoimissa on monia mahdollisuuksia lintujen huomioimiseen. Pensaikkoa ja pienpuustoa ei raivata turhaan, jolloin linnuille on metsässä enemmän ravintoa ja suojaa. Energiapuunkorjuuta ja maanmuokkausta vältetään mahdollisuuksien mukaan. Metsäkanalintujen poikasten selviytymistä voidaan turvata kunnostusojituksessa ojiin tehtävillä luiskilla, jotka auttavat poikasia pääsemään ojista pois ja siten vähentävät niiden hukkumisriskiä.

Monet valinnat vaikuttavat lintujen elinolosuhteisiin myös pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi lehtipuiden suosiminen ja säästöpuiden jättäminen tuottavat tulevaisuudessa linnuille lisää ravintoa ja pesäpaikkoja. Näillä toimenpiteillä turvataan myös muuta metsän lajistollista monimuotoisuutta, eikä niiden toteutus usein taloudellisestikaan aiheuta merkittäviä menetyksiä.

Melko pienillä valinnoilla ja ennen kaikkea huolellisella metsätaloustoimien suunnittelulla ja ajoituksella voidaan siis tehdä hyvin paljon metsissä pesivien lintujemme hyväksi. Hyvät ohjeistukset, kuten esimerkiksi Metsätehon opas ”Metsänkäsittely ja linnusto” kannattaa siis ottaa vielä nykyistä aktiivisempaan ja laajempaan käyttöön. Onhan monimuotoinen metsä ja alkukesän linnunlaulu myös metsäammattilaisen ja metsänomistajan ilo ja ylpeys!