Hyönteistuhojen määrä suomalaisilla metsissä uhkaa nousta ilmastonmuutoksen myötä. Metsänomistajan ei tarvitse kuitenkaan jäädä toimettomaksi. Sekapuustoisuuden sekä lahopuuston lisääminen sekä metsänhoidon suositusten noudattaminen parantavat metsien iskunkestävyyttä. Toimet tulevien tuhojen ennaltaehkäisyyn kannattaa aloittaa nyt.
‍

Viime vuoden keväänä päätin tehdä päiväretken metsääni ja tarkastella toteutuneiden harvennushakkuiden jälkeä. Ajatuksissani oli hyvin hoidettu, kasvukelpoinen ja terve metsä. Harvennetun metsän reunassa minua odotti kuitenkin yllätys. Taivas siintyi harmaiden oksien läpi - nuorten kuusten latvat olivat kuolleet.
‍

Tuhonaiheuttajaksi osoittautui nopean tarkastelun perusteella kuusentähtikirjaaja. Kyseinen metsätila oli vastikään ostettu ja metsä oli ollut pitkään hoitamaton. Puuston harvennus muutti äkillisesti valo-olosuhteita tarjoten tuholaisille helpon kohteen - valoshokin heikentämiä nuoria kuusia.
‍

Harmitti ja tuntui kuin olisin epäonnistunut metsänhoidon suunnittelussa. Kokemus oli kuitenkin silmiä avaava. Se osoitti, miten lähes päivittäin työpöydälläni pyörivät uhat konkretisoituivat omassa metsässäni. Tällä kertaa onneksi vain pienessä mittakaavassa.
‍

Palasin samalle palstalle kesälomani ensimmäisinä päivinä tarkoituksenani suorittaa taimikonhoito viereiselle kuviolle. Samalla tarkastin myös tuhojen tilan. Samat luurangot seisoivat jämäkästi paikoillaan. Hyönteistuho ei ollut onnekseni levinnyt, mutta taisi latvojen kuoleminen olla nuorille kuusille liian kova paikka. Mietin luurankojen juurella, miten pienialaisen hyönteistuhon kanssa kannattaa toimia. Kuolleissa kuusissa kuhisee tuhonaiheuttajien vihollisia. Jääköön siis tuore lahopuusto sijoilleen.
‍

Nostin raivaussahani autosta ja aloitin urakan. Perkasin männyt esiin pöheikön seasta. Rehevähkö kasvupaikka mahdollisti lehtipuiden säästämisen sekapuustoksi – onhan sekapuustoinen metsä iskunkestävämpi tuhonaiheuttajia vastaan. Samalla se tuo mielenrauhaa ajatellessa ilmastoa vuosikymmenten päähän.
‍

Kokemus osoitti, että ratkaisut tulevaisuuden ilmastokestävien metsien rakentamiseksi kannattaa tehdä nyt. Pienipiirteisiä tuhoja tulee väistämättä, mutta niistä ei kannata lannistua. Metsänhoidon suosituksia noudattamalla metsä pysyy hyvässä kasvukunnossa ja paras hetki sekapuustoisen metsän muodostamiselle on nuorissa metsissä. Lahopuutakaan ei turhaan kannata pelätä – tuore kuollut puu kuhisee tuhohyönteisten luontaisia vihollisia.
‍

Kannustan kovasti jokaista metsänomistajaa tekemään metsänhoidon ratkaisut peilaten metsien kasvuoloja pitkälle tulevaisuuteen. Metsänomistaja ei välttämättä itse ole nauttimassa työnsä hedelmistä, mutta pienillä teoilla ja suunnitelmallisuudella turvataan kannattava metsätalous myös tuleville sukupolville.