Espoolainen 28-vuotias Helena Sivula työskentelee ympäristöasiantuntijana Metsäteollisuus ry:ssä. Työpaikka on ensimmäinen diplomi-insinööriksi valmistumisen jälkeen. Helena päätyi alalle ahaa-elämyksen koettuaan, eikä ole katunut valintaansa.
Helena Sivula ei päätynyt metsäalalle vanhempiensa tai isovanhempiensa jalanjäljissä. Metsäala ei ollut Helenalle alusta asti itsestään selvä uravalinta, sillä hänen suvussaan ei ole metsänomistajia eikä alalla työskenteleviä. Varhain lapsuudessa koti-Espoon metsiköissä rämpiessä sekä mökkireissuilla hänelle syntyi kuitenkin vankka metsäsuhde ja uteliaisuus ympäröivää luontoa kohtaan.
Koulussa Helenaa kiinnostivat luonnontieteet ja tekniikka. Niinpä hän haki lukemaan kemiantekniikkaa, joka tarjoaa monipuolisia erikoistumismahdollisuuksia. Aalto-yliopiston ovet avautuivat lukion jälkeen pääsykokeiden kautta.
Tutustumiskäynti Nokian pehmopaperitehtaalle oli ratkaiseva hetki metsäalalle suuntautumiseen. Pehmopapereiden valmistusta ihmetellessä syntyi ajatus siitä, että metsäteollisuus ja eritoten tuotantoympäristö voisi olla hänen juttunsa.
“Sain siellä ahaa-elämyksen ja tajusin, että haluan tehdä töitä niin uusiutuvien raaka-aineiden kuin konkreettisen tekemisen parissa”, Helena muistelee.
Helena suuntautui opinnoissaan bio- ja kemiantekniikkaan sekä kuitu- ja polymeeritekniikkaan. Opinnot antoivat vahvan perustan metsäteollisuuden ymmärtämiselle, aina kartongin valmistuksesta biomuoveihin. Vastapainoa opiskelulle toi hallituksessa mukana oleminen sekä opiskelijariennot, joissa oli oiva tilaisuus saada uusia tuttavuuksia.
Helena haluaa kannustaa lämpimästi muitakin naisia hakeutumaan puunjalostusinsinöörin uralle: “Ala tarjoaa monipuolisia työmahdollisuuksia ja yritykset tukevat opiskelijoita aidosti.”
Nuoresta iästään huolimatta Helena on jo ehtinyt kartuttaa työkokemusta useissa eri metsäteollisuuden tuotantolaitoksissa harjoitteluiden ja kesätöiden kautta – myös esihenkilötehtävissä. Tehtävissään Helena kertoo saaneensa arvostusta ja tasa-arvoista kohtelua, vaikka ala on miesvaltainen. Myös sukupolvenvaihdos lisää osaltaan monimuotoisuutta alalla. Hän toivookin, että yhä useampi nainen löytäisi oman paikkansa metsästä:
“Metsäala on kehittynyt valtavasti ja toisin kuin moni kuvittelee, tuotantotyö ei ole aina fyysisesti raskasta. Tuotantolinjoja ei tarvitse enää seurata koneen vieressä vaan seuranta tapahtuu näytöiltä. Ala tarjoaa tilaisuuksia kehittää itseään, vaikuttaa ja jopa pelastaa maailmaa. Fossiiliriippuvuuden vähentäminen uusiutuvien raaka-aineiden avulla on iso motivaattori”, Helena pohtii.
Nykyisin Helena työskentelee ympäristöasiantuntijana Metsäteollisuus ry:ssä, jossa hän toimii sillanrakentajana yritysten, viranomaisten ja päätöksenteon välillä. Hän seuraa lainsäädäntöä, kerää ja välittää tietoa jäsenyrityksille sekä osallistuu julkiseen keskusteluun metsäteollisuuden näkökulmasta.
“Vaikka aina ei saavutettaisikaan toivottuja tuloksia, koen, että työlläni on merkitystä koko alan tulevaisuudelle. Vaikuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä kestää epäonnistumisia – mutta juuri se tekee siitä palkitsevaa. Hän haluaa muistuttaa nuoria, että epävarmuutta ei kannata pelätä ja työ opettaa tekijäänsä”, Helena pohtii. Helena uskoo vahvasti metsäalan tulevaisuuteen. Ala on aina ollut Suomen kivijalka ja tulee olemaan sitä myös jatkossa – nyt vain entistä uusiutuvampana ja kestävämpänä
