EU on lähivuosina kiristämässä ilmastotavoitteitaan merkittävästi. Komissio kaavailee Ursula von der Leyenin johdolla vähintään 55 prosentin kasvihuonekaasuvähennystavoitetta vuodelle 2030. Samaan aikaan parlamentissa on jo ilmaistu tahtotila vähintään 60 prosentin vähennyksen puolesta.

Yritysten, etenkin teollisuuden, rooli on aivan keskeinen, kun kiritään kohti kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Yrityksissä ilmastotyötä on kuitenkin hankaloittanut epävarmuus toimintaympäristöstä, poliittisten toimien vaikutuksista sekä keinovalikoiman hyväksyttävyydestä.

‍

Suomessa on onneksi saatu positiivisia signaaleja tilanteen selkeytymisestä. Suomen hallituksen toiveesta metsäteollisuus sekä usea muu merkittävä toimiala laativat viime vuonna ilmastotiekartat vuoteen 2035. Ympäripyöreän pikaselvityksen sijaan metsäteollisuus toteutti työn perusteellisesti.  Tiekarttojen laadintaan valjastettiin useampi riippumaton asiantuntijaorganisaatio: Afry, Luke, VTT ja Etla.

‍

Lopputuloksena syntyi kattava kuva toimialan vahvasti myönteisestä roolista Suomen kunnianhimoisen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa sekä tämän edellytyksistä. Tiekartan skenaarioiden perusteella metsäteollisuuden tehtaiden on mahdollista saada päästöt hyvin matalalle tasolle, käytännössä lähelle nollaa. Metsäteollisuus on valmis tekemään rajusti työtä ilmastotavoitteiden ja tiekartan viitoittaman tulevaisuuden eteen. On kuitenkin tärkeää, että valtiovalta sitoutuu takaamaan yrityksille tiekartan skenaarioiden toteutumisen edellytykset.
‍

On tärkeää, että valtiovalta sitoutuu takaamaan yrityksille tiekartan skenaarioiden toteutumisen edellytykset.
‍


Erityisen hienoa on, että tiekartan tulosten mukaan ilmastoystävällisen tulevaisuuden luomiseksi ei tarvita mutkikkaita ohjauskeinoja. Tarvittavien toimenpiteiden ytimessä ovat kotimaiset politiikkatoimet, joissa yhdistyvät ilmasto- ja teollisuusystävällisyys. Hyviä esimerkkejä ovat sähkön käyttöä suosivat toimet, kuten sähköveron asettaminen EU:n minimiin sekä sähköistämisen tuki. Sähkönkäytön kustannuksien pitämisellä pitkäjänteisesti kilpailukykyisenä on tehtaille valtavan suuri merkitys. Kun näkymä on selkeä ja sähköön nojaava tulevaisuus voidaan taata yrityksille, niin loppu hoituu tehtailla.

‍

Kotimaasta käsin on helppoa unohtaa, että ilmastopolitiikkaa ohjataan voimakkaasti EU:n tasolla. Käytännössä teollisuutta on jo pitkään luotsattu kohti vähäpäästöisyyttä koko EU:n laajuisen päästökauppajärjestelmän avulla. Tätä ohjausvaikutusta ollaan nyt kiristämässä, ja samalla on herännyt keskustelua päästökaupan laajentamisesta liikenteeseen sekä rakennuksiin. Tässä piilee vaaran paikka. Esimerkiksi liikenteessä rajakustannus päästöjen vähentämiselle on huomattavan korkea eli päästövähennyspaine ei kohdistuisi päästökaupassa liikennesektoriin. Tämä johtaisi vapaamatkustamiseen nykyisessä päästökauppajärjestelmässä muiden sektoreiden kustannuksella. Fossiilisia päästöjä on vähennettävä kaikilla toimialoilla, joten vapaamatkustusta ei voi sallia.

‍

Nykyisen päästökaupan rajoja ei tulisi laajentaa hallitsemattomasti. Kiristyksiä tehtäessä olisi myös ensiarvoisen tärkeää varmistaa teollisuudelle riittävät hiilivuotosuojat, jotta kotimaiset ponnistelut eivät valu hukkaan. Ilmaston kannalta olisi äärimmäisen haitallista, mikäli tuotanto valuisi heikomman ympäristönormiston maihin.

‍

Lopulta kaikkein tärkeintä on päästä eroon fossiilisista polttoaineista. Vain siten ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Metsäteollisuudella on tarjota ilmastoystävällisiä tuotteita kasvavaan tarpeeseen, ja potentiaali uusiin biopohjaisiin, ilmastoystävällisiin ratkaisuihin on valtava. Järkevillä ilmasto- ja teollisuusystävällisillä toimenpiteillä ilmastonmuutoksen luoma valtava haaste on ratkaistavissa.