Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelma on työelämäosioltaan pettymys. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että hallitus itsekään uskoo sinällään tärkeiden osaamis- ja infrastruktuuripanostusten tuloutuvan työllisyyden lisääntymisenä vielä lähivuosina. Tämän sanottuani on heti todettava, että en vähättele pitkän aikavälin kilpailukykytekijöihin panostamista. Päinvastoin.

Mutta koska hallitus itse ilmoittaa tavoittelevansa tyrehtyvän talouskasvun mahdollisesti vielä tuoman 40 000 työpaikan lisäksi 60 000 uutta työpaikkaa vaalikauden loppuun mennessä, pitää kysyä, miksi hallitusohjelma ei sitten sisällä työvoiman kysyntää, tarjontaa tai kohtaanto-ongelmaa lähivuosina helpottavia toimenpiteitä? Ohjelma ei ole tältä osin uskottava.

Osallistuin hallituksen Kasvun ja luottamuksen seminaariin 19.6. Seminaarin tarkoituksena oli käydä työmarkkinatoimijoiden laajalla joukolla läpi hallitusohjelman pääkohtia ja hallituksen keskeisiä talous- ja työllisyyshaasteita. Tilaisuudesta jäi päällimmäisenä mieleen kahden päähallituspuolueen ministerien erilainen nuotti, kun käsiteltiin hallituksen 75% työllisyystavoitetta.



Demariministerit painottivat - sinällään aivan oikein - työllisyyskehityksen pitkän aikavälin haastetta. Mutta keskustalaisen valtiovarainministerin huoli lähivuosien työllisyyskehityksestä oli käsinkosketeltavissa. Minulle jäi kuva, että hallitus ei usko oman ohjelmansa työllisyysvaikutuksiin, vaan pyytää työmarkkinajärjestöjä vetämään kanin hatusta kahteen kertaan: keskusjärjestöjen työllisyysesitykset kahdessa vaiheessa 2019 ja 2020 ja onnistunut liittokierros työehdoista syksystä 2019 alkaen. Juuri muuta toivoa hallituksella ei ole.

Uskon, että ay-leirissä otettiin ilolla vastaan pääministerin loppupuheenvuorossaan ilmoittama kanta, jonka mukaan hän ei ole innostunut työttömyysturvan leikkauksista. Työntekijäjärjestöt saattavat ajatella, että niillä ei ole enää tulospaineita: hallituksella ei ole keppiperälautaa, jos ja todennäköisesti kun keskusjärjestöt eivät pääse sopuun todellisista työllisyystoimista. SAK lähti vaaleihin veronkiristyksillä ja pitkällä listalla työelämän lisäsääntelyä. Ja sai yllätyksettömästi tahtonsa läpi. Nyt hallitus palauttaa työllisyyshaasteen järjestöille, ja seminaaripäivänä julkaistun työllisyysesityksensä perusteella ainakaan suurin palkansaajajärjestö SAK ei ole haasteeseen valmis. Edessä ovat aikaa myöten VM:n virkakunnan niskaan kaatuvat leikkauslistat. Hallitus tosin linjakkaasti ilmoitti vastaavansa itse viime kädessä niistä politiikkatoimista, joilla työllisyyttä kohennetaan. Nyt katse on kuitenkin taivaanrannassa, eikä pallossa.

Paljon vartijoina ovat siis työntekijä- ja työnantajaliitot, jotka aloittavat syksyllä uuden palkka- ja työehtokierroksensa. Suomen Pankin tuoreen talouskatsauksen mukaan Suomen kustannuskilpailukyky on edelleen takamatkalla. Hyvä uutinen kuitenkin on, että viime vuosien onnistuneet työmarkkinaratkaisut ovat kuroneet tuota eroa umpeen. Nyt kun talouskasvu uhkaa hiipua lähivuosina stagnaattiseen reiluun prosenttiin ja maailmantalous on riskejä täynnä, on syytä todeta: kerran vielä pojat ja tytöt. Liitoilla ei ole tällä hallitusohjelmalla varaa epäonnistua.