Suomessa on käytössä kaksi metsäsertifiointijärjestelmää, FSC ja PEFC. Meille tutumpi PEFC kattaa yli 90 prosenttia metsätalouteen käytettävistä metsistämme, ja FSC-sertifioituja metsiä on alle 10 prosenttia. Jos yritys haluaa myydä sertifioituja tuotteita, on sillä oltava puun alkuperän hallinnan sertifikaatti. Näin varmistetaan, että tuotteeseen on käytetty kestävästi hoidetuista metsistä peräisin olevaa puuta. Useilla isoimmilla yrityksillä on sekä FSC- että PEFC-sertifikaatti, jotta yritykset pystyvät vastaamaan asiakkaiden vaihteleviin toiveisiin sertifiointiin liittyen.
FSC-merkittyjen tuotteiden kysyntä laajenee, ja niitä valmistava yritys tarvitsee FSC-kriteerit täyttävää puuta. FSC-sertifioituja metsiä on Suomessa verrattain vähän. Siksi yritykset täydentävät palettiaan puulla, joka ei ole FSC-metsästä, mutta joka täyttää FSC:n alemman tason kriteerit. Tätä puuta kutsutaan kontrolloiduksi puuksi.
FSC-sertifiointijärjestelmä ei tunnusta muita sertifikaatteja. Yrityksen on noudatettava myös PEFC-metsissä FSC:n kontrolloidun puun kriteerejä, koska yritykset eivät käytännössä juurikaan tee fyysistä erottelua PEFC- ja FSC-puun välillä puunhankinnassa. Tämä sertifikaattien ”päällekkäisyys” aiheuttaa usein sekaannusta.
FSC:n kontrolloitu puu ei ole uusi asia. Yritykset ovat hankkineet sitä Suomesta vuosikausia. Kontrolloidun puun hankinnan kriteeristö on päätetty kansainvälisesti. Kriteeristön täyttymisen osalta on tehtävä puuhankintaa koskeva riskinarviointi.
Aiemmin tämän arvion tekivät yritykset itse. Suomessa jokainen yritys arvioi, että FSC:n edellyttämät kriteerit täyttyvät koko maassa eikä lisätoimia siten tarvittu. Vuonna 2011 FSC:n yleiskokouksessa päätettiin, että yritysten laatimat riskinarvioinnit on jatkossa korvattava jokaisessa maassa kansallisella riskinarvioinnilla.
Viime marraskuussa voimaan tulleen Suomen kontrolloidun puun riskinarvioinnin laativat kansainväliset konsultit, jotka kansainvälinen FSC nimesi. Kansainvälinen FSC myös hyväksyi Suomen lopullisen arvioinnin. Hyväksyntää edelsivät useat keskustelut ja haastattelut sekä kaikille julkinen seminaari ja kaksi julkista konsultaatiota. Myös MTK:ta kannustettiin useaan otteeseen osallistumaan ja vaikuttamaan.
Suomi pärjäsi riskinarvioinnissa varsin hyvin: viidestä kategoriasta neljässä kriteerit täyttyvät. Muun muassa puun laillisuus varmistetaan ja kansalaisoikeudet sekä vapaa järjestäytyminen taataan. Metsämaan muuttaminen muuhun maankäyttömuotoon on myös vähäistä.
Sen sijaan riskinarvioinnin mukaan metsätalous saattaa uhata luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita eli ns. korkean suojeluarvon kohteita (High Conservation Value, HCV). Mahdollisen uhan vähentämiseksi FSC-tuotteita valmistavien yritysten on laadittava kriteerien mukaisia kontrollitoimenpiteitä osana puunhankintaa.
Uudet puunhankinnan käytännöt HCV-kohteiden osalta astuivat voimaan 27.5., joten käytännöt ovat vasta muotoutumassa. Tätä työtä auttamaan Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry tilasivat yhdessä Tapio Palvelut Oy:ltä julkiseen paikkatieto-aineistoon perustuvan suuntaa antavan karttapohjan, joka on herättänyt metsänomistajissa paljon kysymyksiä. Osuuko minun mailleni HCV-merkintä ja jos osuu, mitä se tarkoittaa?
Käytännössä puunostaja arvioi karttapohjan perusteella puukauppojen yhteydessä, onko kyseisellä kohteella mahdollinen monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue (HCV). Jos HCV-kohdetta ei löydy, metsän käsittely toteutetaan normaaliin tapaan. Jos taas analyysin pohjalta HCV-kohde löytyy, puunostaja arvioi mahdolliset kohteella huomioon otettavat asiat ja toimet hakkuun yhteydessä.
Kartta-aineisto on selkeä yliarvio HCV-alueista: merkintä kartalla ei automaattisesti tarkoita, että lisätoimia tarvitaan. Se on merkki puunostajalle lisätarkastuksen tarpeesta. Jokainen hakkuukohde tarkastellaan erikseen.
Karttapohja on siis puunostajan työkalu osana FSC:n kontrolloidun puun hankintaa. Suunnitellessaan puun myyntiä metsänomistajan on tärkeää keskustella aiheesta alueella toimivan puunostajan kanssa. Keskustelu ja avoimuus puukauppojen yhteydessä ovat avainasemassa.
Riskinarvioinnin mukaan metsätalous voi uhata myös saamelaisalueella harjoitettavaa poronhoitoa. Saamelaiskysymyksen osalta kontrollitoimenpiteet ovat valitettavasti vielä osin ratkaisematta. Neuvotteluiden toivotaan etenevän alkusyksyn aikana.
Puunhankinnan toimintatavat FSC:n kontrollitoimenpiteiden osalta ovat muotoutumassa. Metsäteollisuus ry jatkaa tiivistä yhteistyötä aiheen tiimoilta MTK:n kanssa. Keskustelua tarvitaan kaikilla tasoilla.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.8.2019.
