Euroopan unionin komissio julkaisi uuden biotalousstrategian 11. lokakuuta. Uuden strategian avulla komissio tavoittelee entistä innovatiivisempaa, kilpailukykyisempää ja kestävämpää yhteiskuntaa. Strategiassa on paljon hyvää, mutta sijaa myös tarkennuksille.

EU:n vuonna 2012 julkaistu ensimmäinen biotalousstrategia on nyt päivitetty vastaamaan viime vuosina voimaan tulleita poliittisia päätöksiä, kuten Pariisin ilmastosopimusta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä EU:n kiertotalous- ja puhtaan energian paketteja. Strategia ei sido jäsenvaltioita oikeudellisesti, mutta se sisältää ohjeistusta ja pilottihankkeita, jotka myöhemmin voivat vaikuttaa käytännön toimiin merkittävällä tavalla.

Kestävyys on uuden strategian ydinajatus

Uuden biotalousstrategian tavoitteena on osoittaa seuraavat askeleet eurooppalaisen biotalouden kehittämiseksi ja nostamiseksi uudelle tasolle. Strategia tavoittelee entistä innovatiivisempaa, resurssitehokkaampaa ja kilpailukykyisempää yhteiskuntaa, joka sovittaa yhteen ruokaturvallisuuden sekä uusiutuvien raaka-aineiden kestävän käytön teollisiin käyttötarkoituksiin. Samalla huolehditaan ekosysteemien terveydestä ja luonnon monimuotoisuudesta. Strategia nostaa alkutuottajat vahvasti jalostavan teollisuuden rinnalle osana biopohjaisen kiertotalouden kehittämistä.

Strategia sisältää kolmen kohdan toimintasuunnitelman

Vanhaa strategiaa moitittiin usein siitä, että se ei sisältänyt selkeitä toimia eikä edellyttänyt biotalouden vaikutusten seuraamista. Nyt julkaistu strategia sisältää toimintaohjelman, joka koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Kunkin kokonaisuuden alla on useita yksityiskohtaisia toimia.

Ensimmäisessä kokonaisuudessa vahvistetaan biopohjaisia sektoreita, poistetaan investointien ja markkinoiden esteitä. Biopohjaisiin tuotteisiin liittyvää tutkimusta, innovaatioita ja tuotantoa edistetään muun muassa Horizon -tutkimus- ja innovaatiorahoituksen ja uuden biopohjaista kiertotaloutta edistävän, temaattisen rahoitusalustan avulla. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalli nähdään edelleen tärkeäksi.

Toinen kokonaisuus tähtää paikallisen biotalouden lisäämiseen kaikkialla Euroopassa. Tätä tarkoitusta varten laaditaan erillinen strateginen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on varmistaa kansallisten biotalousstrategioiden laatiminen ja toimeenpano. Panoksia laitetaan sekä maaseudun että kaupunkien biotalouden kehittämiseen. Puupohjaisten tuotteiden kasvava rooli korvattaessa uusiutumattomista raaka-aineista valmistettuja tuotteita tunnistetaan tässä hyvin.

Kolmas kokonaisuus korostaa biotalouden ekologisten rajojen ymmärtämistä. Komission tavoitteena on parantaa maa- ja meriekosysteemin kestävyyttä, luonnon monimuotoisuutta sekä niiden kykyä torjua ilmastonmuutosta. Komissio haluaa kasvattaa kestävää biotaloutta koskevaa tietopohjaa sekä edistää biotalouden vaikutusten – esimerkiksi monimuotoisuuden, heikentyneiden maa-alueiden ja ilmastonmuutoksen – mittaamista ja raportointia. Lisäksi komissio aikoo laatia vapaaehtoisen ohjeistuksen siitä, miten biotaloustoimet toteutettaisiin ekologisen kestävyyden rajoissa.

Metsäteollisuudelta ruusuja ja risuja

Eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistaminen ja työpaikkojen luonti ovat strategian mukaan biotalouden pääajureita. Innovaatioiden edistäminen, teollisen bioteknologian arvoketjujen vahvistaminen ja kasvattaminen onkin välttämätöntä, jotta tavoiteltu tulevaisuudenkuva toteutuisi. Metsäteollisuus kannattaa strategiassa tunnistettua julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallien hyödyntämistä biopohjaisen teollisuuden kehittämisessä ja uusien lisäarvoa tuovien innovaatioiden ja ratkaisujen toteuttamisessa.

Metsäteollisuus suhtautuu kuitenkin kriittisesti biotaloustoimien ohjauksen ja raportoinnin lisäämiseen sekä metsiä koskeviin aloitteisiin, jotka voivat vaarantaa puun saatavuutta. Puuta tarvitaan kehittyvän biotalouden tarpeisiin, ja kestävästi hoidetut metsät tuottavat puun lisäksi suuren määrän muita ekosysteemi-palveluita. Metsäteollisuus korostaa, että kestävyyden seurannan ja raportoinnin on katettava ekologisen kestävyyden lisäksi myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys – metsä on nähtävä puilta. Lisäksi seurannan ja raportoinnin pitäisi mahdollistaa kehittyvän biotalouden vertaaminen nykyiseen, paljolti uusiutumattomiin raaka-aineisiin perustavaan talouteen.