Komissio antoi syyskuussa samanaikaisesti ehdotuksen kahdesta yritysverotusta koskevasta direktiiviehdotuksesta: direktiivi koskien siirtohinnoittelua sekä yritysten tuloverotusta Euroopassa koskevasta kehyksestä (BEFIT).
‍

Komissio arvioi nykyisen järjestelyn vaikuttavan haitallisesti sisämarkkinoiden toimivuuteen, vähentävän rajat ylittäviä investointeja ja asettavan unionin alueella toimivat yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan muilla vastaavan kokoisilla markkinoilla toimiviin yrityksiin verrattuna.
‍

Ehdotettujen uusien säännösten tavoitteena on poistaa yritysten riskiä joutua oikeusriitoihin ja kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi ja siten parantaa yritysten oikeusvarmuutta ja toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. Tärkeitä asioita ilman muuta, mutta ei EU tälläkään kerralla saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla.
‍

Yritysten kilpailukyvyn sekä EU:n sisämarkkinoiden toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävät toimenpiteet ovatkin ensiarvoisen tärkeitä ja sinällään kannatettavia. Kuitenkin vähintään yhtä tärkeää on toimien tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Sääntely ei aina ole paras keino puuttumaan markkinoihin, sillä siitä aiheutuvat hallinnolliset rasitteet voivat jopa ylittää tavoitetut hyödyt.
‍

Metsäteollisuus ry onkin korostanut, että BEFIT-direktiiviehdotukselle asetettuja tavoitteita voitaisiin edistää myös kohdennetummilla ja rajoitetummilla toimenpiteillä, kuten rajat ylittävien tappioiden vähentämisen mahdollistavalla direktiivillä ja järjestelmän vapaaehtoisuudella.
‍

Samoin siirtohinnoittelua koskeva direktiiviehdotus ei nykymuodossaan todennäköisesti edistäisi asetettuja tavoitteita, vaan voisi päinvastoin lisätä siirtohinnoitteluun liittyvää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta yrityksille luomalla uuden EU-tasoisen sääntelykehikon OECD:n sääntelykehikon rinnalle. Pahimmillaan poikkeamat saattaisivat johtaa siihen, että suomalaisten konsernien tulisi soveltaa eri siirtohinnoittelukäytänteitä EU:n sisäisissä ja EU:n ulkopuolelle suuntautuvissa liiketoimissa.
‍

Jatkovalmistelussa tuleekin varmistaa direktiiviehdotuksen tarkka vastaavuus OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa, jotta vältetään EU:n ja OECD:n markkinaehtoperiaatteiden tulkintakäytäntöjen eriytyminen ja sitä kautta aiheutuva hallinnollisen taakan ja kaksinkertaisen verotuksen riskin lisääntyminen kansainvälisesti toimiville yrityksille.
‍

BEFIT-direktiiviehdotuksen ajoitus on myös saanut laajasti kritiikkiä kotimaisen elinkeinoelämän piirissä. Kansainvälisesti on käynnissä useita merkittäviä ja laajakantoisia yritysverotuksen veropohjaa koskevia hankkeita. Yleinen näkemys onkin, että ehdotuksen käsittelyä tulisi lykätä siihen asti, että nykyiset kansainvälisen verotuksen muutoshankkeet on saatu toteutettua ja niiden toiminnasta on saatu riittävästi tietoa.
‍

Toinen ehdotetun sääntelyn epäkohta liittyy sen kaventavaan vaikutukseen koskien jäsenvaltioiden toimivaltaa yritysverotuksessa. Hallitusohjelmassa on painotettu, että verotustoimivallan tulee jatkossakin säilyä pääasiassa kansallisella tasolla. Verotustoimivallan siirto heikentäisi Suomen mahdollisuuksia käyttää yritysverotusta yhtenä talous- ja elinkeinopolitiikan keinona.
‍

Pyrkimys yksinkertaistaa yhteisöverotusta luomalla yhtenäiset säännöt sisämarkkinoilla toimivien konsernien yhteisöveropohjan laskemiseksi sekä edistää markkinaehtoperiaatteen soveltamisen yhdenmukaistamista EU:n alueella ovat sinällään kannatettavia, mutta direktiiviehdotukset voivat nykyisessä muodossaan johtaa vaikeasti ennakoitaviin ja Suomen verotulojen kannalta epäedullisiin lopputuloksiin. Suomen tulee pitää tiukasti kiinni siitä, että verotuotot kohdistuvat pääsääntöisesti sinne, missä on arvoa luovaa, innovatiivisuuteen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan perustuvaa liiketoimintaa.

‍

*Teksti pohjautuu lausuntoihin Euroopan komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi siirtohinnoittelusta ja yritysten tuloverotusta Euroopassa koskevasta kehyksestä, jotka on tehty yhteistyössä Keskuskauppakamarin veroasiantuntijoiden kanssa.