Ei syytä riemuun
Viime viikolla solmittu keskitetty tulosopimus ei tule riittävästi parantamaan metsäteollisuuden edellytyksiä toimia ja työllistää Suomessa. Metsäteollisuus tallaa jatkossakin kivistä polkua. Maltillinen palkkaratkaisu on laiha lohtu vientivetoiselle alalle, joka pyristelee rakennemuutoksen ja kasvavien kustannusten kourissa.
Tuleva haaste on kova. Metsäteollisuuden tulisi samanaikaisesti pitää pystyssä yhtä Suomen vientitukijalkaa, säilyttää alan työpaikat Suomessa ja onnistua kehittämään uutta, kannattavaa liiketoimintaa.
Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on pysynyt pitkään 20 prosentissa, vaikka se on menettänyt asemiaan muun muassa korkean kustannusrakenteensa vuoksi. Suomen suhdanneodotukset ovat euroalueen heikoimpia. Nyt jos koskaan työehtosopimuksiin olisi tarvittu uudistuksia, jotka lisäävät joustavuutta ja antavat mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen. Näin olisi varmistettu, että Suomessa toimiva metsäteollisuus elää ja hengittää edelleen.
Polvet notkuu jo
Suomessa valmistetun paperin päämarkkinat ovat Euroopassa. Meillä tuotanto- ja työvoimakustannukset ovat nousseet kilpailijamaita nopeammin. Lisäksi paperituotteissa on ylikapasiteettia. Paperin kulutus on vähentynyt, kun digitaalinen viestintä korvaa vauhdilla perinteistä viestintää. Lisäksi Eurooppa kärsii taantumasta, eikä vientimme vedä.
Yhteensä satojen miljoonien eurojen kustannuskakku notkauttaa pian lisää metsäteollisuuden polvia. Kun pohjolan perukoilta lähdetään viemään paperia Eurooppaan, tarvitaan siihen autoja, junia ja laivoja. Kulkureiteille on ilmestynyt pyytämättä ja yllättäen esteitä. Piakkoin Suomesta Eurooppaan seilaavat laivat lastataan suomalaisen paperin lisäksi rikkidirektiivillä. Jo ensi vuonna teollisuutta rokottaa myös uusi vero, ns. windfall-vero. Suomalaiset tehtaat käyvät eloonjäämiskamppailua.
Hihat käärittävä heti
Metsäteollisuuden taivaalle on noussut liikaa mustia pilviä. Pian olemme myrskyn silmässä, ellei mitään saada nopeasti aikaiseksi. Nyt kilpailukykyä täytyy vahvistaa viemällä eteenpäin yhdessä ammattiliittojen kanssa paikallista sopimista. Myös valtiovallan tulee kantaa kortensa kekoon vähentämällä teollisuuden kohtuutonta verotaakkaa ja sääntelyä, jotta pystyisimme kuromaan umpeen pitkäksi venynyttä kaulaa suhteessa kilpailijamaihimme.