Uusi Kansallinen metsästrategia 2025 kuvaa, mihin suuntaan metsäsektoria viedään seuraavat 10 vuotta. Strategiassa on 11 hanketta, joilla haetaan kasvavaa hyvinvointia metsistä ja puun käytöstä. Strategia hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä helmikuussa. Sen toimeenpano kuuluu seuraavan hallituksen tehtäviin.

Yksi metsästrategian avainhankkeista on ”Aktiivisen metsätalouden, puun markkinoille tulon ja metsänomistusrakenteen kehittäminen”. Hankkeessa on tarkoitus muun muassa kehittää metsätalouden verotusta ja alan lainsäädäntöä. Näillä pelisäännöillä pitkälti ohjataan kuinka aktiivisesti metsiä käytetään ja millaisiksi metsätalouden rakenteet kehittyvät.

Puuraaka-aineen saatavuus on varmistettava, kun puun tarve teollisuudessa ja energian tuotannossa kasvaa. Investointisuunnitelmat ovat nostamassa kotimaisen puun tarvetta uudelle ennätystasolle jo parin vuoden sisällä. Arvioiden mukaan puuta tarvitaan pelkästään jalostukseen vuosittain noin 10 miljoonaa kuutiometriä lisää, mikä tarkoittaa noin 20 prosentin lisäystä yksityismetsien hakkuisiin. Puuvarojen puolesta metsien käyttöä voidaan lisätä mutta kovana haasteena on puun saaminen markkinoille.

Aktiivinen metsien hoito on kaiken lähtökohta. Siihen kuuluu kasvavan metsän harventaminen määräajoin ja ikääntyneen metsän uudistaminen ajoissa. Hyvä metsänhoito tuo jalostukseen tukki- ja kuitupuuta ja energiakäyttöön pienpuuta, hakkuutähteitä ja kantoja.

Samalla aktiivinen metsien hoito pitää metsät kasvukunnossa ja metsien hiilen sidonnan korkealla tasolla. Siihen kuuluu myös metsäluonnon hoito ja monimuotoisuudesta huolehtiminen. Samalla varmistetaan tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyödyntää uusiutuvaa luonnonvaraa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Nyt on nopeasti haettava kaikki keinot, joilla saadaan sysättyä metsien hoitotoimet laajemmin liikkeelle ja nostettua puun tarjonta uudelle tasolle seuraavien kahden vuoden aikana.

Verotuksen kehittäminen on avainasemassa, kun haetaan nopeavaikutteisia keinoja. Tällä hetkellä ainoastaan aktiivisten metsänomistajien joukko pyörittää metsätalouden rahavirtoja. Esimerkiksi viime vuonna tämän joukon ansiosta valtion kassaan kertyi puun myynnistä lähes puolen miljardin euron verotulot. Hyödyt monikertaistuvat, kun lasketaan mukaan kaikki verokertymät puunjalostuksen koko arvoketjusta. Onkin perusteltua pohtia voidaanko aktiivista metsänomistajaa jatkossa palkita ja verotaakkaa keventää. Tämän edellytyksenä on, että tavalla tai toisella kaikki metsänomistajat saadaan mukaan aktiiviseen metsien hoitoon ja tuomaan puuta markkinoille. Se on myös välttämätöntä, jotta biotalous voi kasvaa.

Metsätalouden rakenteiden muuttaminen käynnistettävä

Metsien omistusrakenteen kehittämisellä tähdätään metsästrategiassa tilakoon kasvattamiseen, pirstoutumisen pysäyttämiseen ja sukupolvenvaihdosten nopeuttamiseen.

Yhteismetsien lisääminen on toimiva keino välttää metsäomistuksen pirstoutuminen. Yhteismetsässä on toimivat pelisäännöt yhteisomistukseen. Sitä voi verrata osakeyhtiöön, joka on räätälöity metsänomistukseen. Tulevissa sukupolvenvaihdoksissa metsämaata ei tarvitse jakaa perillisten kesken – vain yhteismetsäosuudet vaihtavat paperilla omistajaa.

Kuolinpesiä on yksityismetsien pinta-alasta noin 10 %, mikä on yksi merkittävä syy metsien käytön vähenemiseen. Kuolinpesän purkaminen johtaa usein metsätilan jakamiseen. Tarvitaan uusia ohjauskeinoja, jotta kuolinpesäomistus on jatkossa vain väliaikainen järjestely eikä johda tilan jakamiseen. Löytyykö tehokas keino esimerkiksi kuolinpesien verotuksen kehittämisestä? Monille kuolinpesille yhteismetsä voisi olla toimiva vaihtoehto.

Sukupolvenvaihdokset ovat keskeinen syy pirstoutuneeseen tilarakenteeseen. Haasteena on sisarusten tasapuolinen kohtelu, kun merkittäviä omaisuuseriä siirretään jälkipolvelle. Useimmiten tarvitaan ulkopuolista rahoitusta ja olisi hyvinkin perusteltua tukea tilan jatkajan rahoituksen järjestelyä esimerkiksi valtion takauksella ja korkotuella, jotta tilaa ei jouduta jakamaan perillisten kesken.

Sukupolvenvaihdoksen ohjauskeinot on kehitettävä sellaisiksi, että ne todella johtavat aktiivisen metsätalouden lisääntymiseen ja metsätilakoon kasvuun. Lopputuloksena ei saa olla pelkkä veron alentaminen metsän muodossa olevalle omaisuuserälle.

Monitahoiseen kokonaisuuteen tarvitaan monipuoliset keinot. Kehittämistoimia on vietävä eteenpäin yhtenä kokonaisuutena, ”työkalupakkina”, jotta saavutetaan riittävä vaikuttavuus, puun markkinoille tulo nousee nopeasti uudelle tasolle ja rakenteelliset muutokset saadaan todenteolla liikkeelle.