Istuvan hallituksen yksi suurimpia koulutuskenttään kohdistuvia muutoksia on ammatillisen koulutuksen reformi. Hyvät suuntaviivat on asetettu jo hallitusohjelmassa, ja nyt viivojen ympärille haetaan konkretiaa ja täsmennyksiä.
Ammatillisen koulutuksen ensisijainen tarkoitus on tuottaa osaajia työmarkkinoille. Nykyinen järjestelmä ei vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin riittävän nopeasti. Reformi on mahdollisuus ketteröittää järjestelmää ja saada erilaisille oppijoille henkilökohtaisempia opintopolkuja.
Rahoitus määrittää ja ohjaa vahvasti koulutuksen järjestäjien toimintaa. Nyt on niin, että rahoitusjärjestelmä kannustaa oppilaitoksia haalimaan opiskelijoita, mutta ei niinkään opiskelijoiden valmistumista. Rahoitusmallissa tuloksellisuuden osuuden tuleekin kasvaa nykyisestä reilusti. Tämä tarkoittaa sitä, että merkittävä osa oppilaitoksille myönnettävästä rahoituksesta määriteltäisiin jatkossa valmistuneiden ja työllistyneiden lukumäärän mukaan. Jotta oppilaitosten kannattaa tarjota myös tutkinnon osia osana koulutuspooliaan, rahoituksen tulee määräytyä osittain myös niiden eikä vain suoritettujen tutkintojen perusteella. Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja muutoksessa tarvittavaan osaamisen päivittämiseen voidaan vastata erinomaisesti juuri esimerkiksi eri tutkinnon osia suorittamalla.
Kaiken kaikkiaan reformissa tulee varmistaa ammatillisen peruskoulutuksen laatu. Suoritettavat tutkinnon osat ovat ketterä tapa täydentää osaamista ja vastata muuttuviin työelämätarpeisiin, mutta ammatillinen perustutkinto tulee olla jatkossakin vahva. Jotta yksilö voi joustavasti vastata työelämän tarpeisiin, tulee ammatillisessa peruskoulutuksessa korostua yleiset työelämätaidot, kuten tiimityö ja projektitaidot, oppimaan oppimisen taidot, ongelmanratkaisukyky, vastuunotto ja talousosaaminen. Substanssipuolelta metsäteollisuudessa korostuu matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen. Biotalous tarjoaa nyt ja jatkossa monipuolisia töitä eri alojen osaajille. Ammatillisen koulutuksen tulee antaa eväitä moniosaajuuteen ja ammatillisen osaamisen kehittymiseen läpi työelämän. Työelämä ei ole enää sitä, että kouluttaudutaan yhteen spesifiin alaan ja pysytellään siinä koko työura.
Reformi on hyvä mahdollisuus elinkeinoelämälle saada yhä joustavammin osaavaa työvoimaa. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu kuitenkin mittavia säästöjä ja vasta niiden jälkeen tehdään uudistuksia. Säästötoimenpiteiden tarve olisi ollut hyvä arvioida ja toteuttaa vasta uudistusten jälkeen. Nyt onkin tärkeää, että opetus-ja kulttuuriministeriö pitää langat käsissään: Nopealla aikataululla tehtäviä säästöjä ja koko ammatillisen koulutuksen reformia tulee ohjata kansallisesti. Kansallista koordinaatiota tarvitaan, jotta säästöpaineiden kanssa painiskelevat oppilaitokset eivät päädy kohdistamaan koulutusta ja opetustarjontaa vähentäviä toimenpiteitä mittavissa määrin teollisuudelle elintärkeille aloille. Kansallinen koordinaatio takaa, että esimerkiksi erikoistuneet ja yksikköhinnaltaan suhteellisen kalliit opintoalat säilyvät elinvoimaisina tulevaisuudessakin. Ammattitaitoisten prosessinhoitajien ja metsäkoneen- ja puutavara-autonkuljettajien riittävyys on varmistettava, sillä näille osaajille on kysyntää. Lähitulevaisuudessa noin neljännes metsäteollisuudessa työskentelevistä jää eläkkeelle ja uudet investoinnit kasvattavat myös osaltaan osaajien tarvetta.
