Kööpenhaminassa 2009 piti juhlia ilmastosopimusta. Ei juhlittu, pannukakku tuli. Nyt bileitä viritellään Pariisiin 2015. Näyttää siltä, että Pariisi on uusi Kööpenhamina.

Varsovassa tehdyn päätöksen mukaan valtiot antavat valmiuksiensa mukaan tietoa ilmastotoimistaan ennen Pariisin ilmastokokousta 2015 eli arkisemmin sanottuna ”No juu, lets’ see what we can see, kahtellaan mitä voidaan nähdä”.

EU-slangissa tilannetta kuvaillaan termillä The Spectrum of commitments. Kuulostaa raikkaalta lupauksien sateenkaarelta. Kuten tavallista, niin todellisuus on satumaailmaa harmaampi. Varsovassa esimerkiksi Japani ja Australia laittoivat ilmastotavoitteissaan peruutusvaihteen päälle.

Tilanne on hyvin kaukana siitä, että maat sitoutuisivat kattavaan ja tasapuoliseen ilmastosopimukseen. Ensi vuonna Perussa neuvottelijat paiskivat taas hommia niska limassa, mutta takeita edistymisestä ei ole.

Metsäkysymysten osalta neuvotteluissa on meneillään positiivista pöhinää ympäristöministerimme Ville Niinistön vauhdittamana. Trooppisten metsien osalta Varsovassa otettiin askelia parempaan suuntaan sopimalla, millä menetelmillä ja säännöillä kehitysmaiden metsäkatoa torjutaan.

Metsien hiililaskennan eli ns. nielukysymysten osalta etsitään nykyistä parempia ja yksinkertaisempia laskentasääntöjä. Metsäneuvottelijat ovat vuosikausia olleet kurkkua myöten täynnä nieluasioita, mutta nyt tässä asiassa on toiveita päästä eteenpäin. Se tietäisi hyvää metsäiselle Suomelle, jolle täysipäiset nielusäännöt ovat tärkeitä ja biotalous suuri mahdollisuus.

Kokonaisuutena ilmastoneuvottelut ovat kulkeneet todella pitkän matkan. Kööpenhaminan asemalla kävi kylmä tuuli, Varsovassa ilma oli ummehtunutta. Koittaako Pariisin talvessa kevät?