Tavaraa tässä maailmassa riittää, siitä ei liene epäilystä. Muovirihkamaa ja pääasiassa keinokuituisia tekstiilejä myyviä liikkeitä on ilmaantunut viime vuosina ylen määrin ostoskeskuksiin, verkosta puhumattakaan. Onko tämä järkevää? Eikö olisi fiksua lopettaa vähemmän kestävien tuotteiden valmistaminen ja panostaa kestäviin sekä arjessa välttämättömiin hyödykkeisiin? Euroopan komission tavoitteena onkin tehdä kestävistä tuotteista normi EU:n markkinoilla kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetuksen ESPR:n myötä. Jotta tässä tavoitteessa aidosti onnistutaan, on lopullisessa asetuksessa tunnustettava kestävien, uusiutuvien materiaalien merkitys kiertotaloudessa.
Kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetuksen tavoitteena on pienentää tuotteiden yleisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä vahvistaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja sisämarkkinoita EU:ssa. Se tulee korvaamaan nykyisen ekosuunnitteludirektiivin ja koskemaan lähtökohtaisesti kaikkia tuotteita, muutamia poikkeuksia, kuten ruokaa, lukuun ottamatta. Ekosuunnitteluvaatimuksia asetetaan jatkossa tuotteen elinkaaren kaikkiin vaiheisiin liittyen, mikä on erittäin järkevää. Asetusehdotuksessa on pitkä lista kestävyyskriteereitä: muun muassa uudelleenkäytettävyys, korjattavuus, energia- ja resurssitehokkuus, kierrätetty sisältö sekä hiili- ja ympäristöjalanjälki. Yksi oleellinen kriteeri kuitenkin puuttuu – uusiutuvuus. Uusiutuvuus onkin syytä lisätä kestävyyskriteeriksi ja tunnustaa biopohjaisten tuotteiden potentiaali hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi.
Asetuksen tulee olla linjassa kiertotalouden tavoitteiden kanssa ja edistää uusiutuvien tuotteiden markkinoita
Uusiutuvuuden puuttuminen kriteereistä merkitsee sitä, että asetusehdotus ei parhaalla mahdollisella tavalla tue kiertotalouden tavoitteiden toteutumista. Näitä tavoitteita ovat ilmastonmuutoksen torjunta sekä biodiversiteettikadon, jätteen ja päästöjen minimointi. Tuotteiden suunnittelu ja valmistus kiertotalouden tavoitteiden mukaisiksi perustuu materiaalien ja tuotteiden hyödyntämiseen mahdollisimman arvokkaassa muodossa niin pitkään kuin mahdollista.
Kiertotalous välttää uusiutumattomien ja suosii uusiutuvien resurssien käyttöä.
Asetuksella säädetään vaatimukset myös digitaaliselle tuotepassille. Tämä tarkoittaa digitaalisessa muodossa olevaa tuotetta koskevaa tietoa, joka on liitetty tuotteeseen esimerkiksi QR-koodilla. Vaadittavia tietoja tulevat todennäköisesti olemaan esimerkiksi raaka-aineiden ja komponenttien alkuperä sekä ohjeet, miten tuotteen voi korjata tai kierrättää. Ympäristövaikutuksista kerrottaessa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia merkkejä, sertifikaatteja ja elinkaarilaskentametodologioita. Onkin tärkeää, että digitaalisten tuotepassien kehittäminen ja tietovaatimukset tukevat kiertotaloutta, varmistavat tiedon hyvän laadun, ovat verrannollisia sekä suojaavat luottamuksellista tietoa.
Asetus parlamentin äänestyksessä heinäkuussa
ESPR:n käsittely etenee seuraavaksi Euroopan parlamentin täysistunnossa 12.7., jolloin äänestetään parlamentin yhteisestä kannasta. Parlamentin eri valiokunnat ovat nostaneet uusiutuvuuden eri mittakaavassa esiin. Vastuuvaliokunta ENVIn kannassa uusiutuvuus on huomioitu, mutta ei ekosuunnittelukriteeristössä. Euroopan unionin neuvosto on tunnustanut uusiutuvuuden merkityksen tietyssä määrin. On tärkeää, että uusiutuvuus lisätään ekosuunnittelukriteeriksi parlamentin täysistunnossa tai viimeistään trilogivaiheessa, jossa Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja lainsäädäntöehdotuksen antanut Euroopan komissio neuvottelevat asetuksen lopullisesta muodosta.
Ilman uusiutuvien raaka-aineiden merkityksen huomioimista ei saada aitoa kuvaa tuotteiden koko elinkaaren aikaisista ympäristö- ja ilmastovaikutuksista eikä kannusteta fossiilisten raaka-aineiden vähentämiseen. Fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen uusiutuvilla raaka-aineilla on kiertotalousajattelun mukaista ja kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetuksen on myös syytä tukea tätä.
