Suomen metsät ovat valtaosin yksityisomistuksessa. Yksityismetsät kattavat yli 60 prosenttia Suomen metsämaasta. Laaja, noin 600 000 henkilön metsänomistajajoukko on toisaalta suomalaisen metsäalan vahvuus, mutta muodostaa myös haasteen esimerkiksi metsätilojen pirstoutumisen jatkuessa. Metsänomistuksen ja tilarakenteen kehittäminen on tärkeä metsäpoliittinen tavoite, joka tarvitsee toimenpiteitä kehittyäkseen suotuisaan suuntaan.

‍

Suomalaisen metsänomistuksen haasteena ovat erityisesti pieni tilakoko ja tilojen pirstoutumisen jatkuminen. Lisäksi metsää omistavat monet kuolinpesät, joissa päätöksenteko saattaa olla hidasta ja hankalaa. Paikoin kiinteistörakenne muodostuu pitkistä ja hyvin kapeista metsäalueista, joissa metsätalouden harjoittaminen on vaikeaa. Metsätilojen koko ja rakenne Suomessa vaikuttavat metsätalouden harjoittamiseen, teollisuuden puunhankintaan ja sitä kautta koko alan houkuttelevuuteen ja investointihalukkuuteen.

‍

Metsien tilakoon pieneneminen uhkaa kiihtyä lähitulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat luopuvat metsien omistuksesta ja metsiä jaetaan perillisille. Metsänomistajien ikärakenteen kehitys lisännee myös kuolinpesäomistusta. Epäsuotuisan kehityksen katkaisemiseksi tarvitaan ohjauskeinoja, joilla edistetään suunnitelmallisia sukupolvenvaihdoksia ja tilakoon kasvattamista. Kiinteistörakenteen parantamiseksi tarvitaan tilusjärjestelyitä ja yhteismetsien edistämistä.

‍

Paremmalla metsänhoidolla kansantaloudellista merkitystä

Aktiivinen ja oikeaan aikaan toteutettu metsänhoito parantaa sekä metsätalouden kannattavuutta että tuottavuutta. Valtiontalouden kannalta metsien käyttöasteen nostamisella ja teollisuuden puun saatavuuden turvaamisella on merkittävät positiiviset vaikutukset verokertymään, työllisyyteen ja vientituloihin. Ammattimaisen metsänomistajuuden ja metsätilakoon kasvun edistäminen parantaisivat merkittävästi myös puunjalostuksen investointiedellytyksiä Suomeen.

‍