Kevään aikana on keskusteltu paljon metsistä ja niiden roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tässä yhteydessä on nostettu esiin tarve rajoittaa Suomen metsien hakkuita ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
Suomi ja Suomen metsäteollisuus ovat osa globaalia taloutta, jossa vaikutukset yltävät yli valtioiden rajojen. Tällöin Suomessa tehtävät hakkuurajoitukset voivat johtaa hakkuuvuotoon maamme rajojen ulkopuolelle ja edelleen ympäristön ja ilmaston kannalta negatiiviseen kokonaisvaikutukseen.
Maailmanpankki on arvioinut globaalin puun kysynnän nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kasvava puunkäyttö nostaa entistä merkittävämpään asemaan ne olosuhteet, joissa puuta tuotetaan. Globaalisti tarkasteltuna on hyvä muistaa, että kyse ei ole aina pelkästään metsissä harjoitettavan metsätalouden vaikutuksista vaan usein myös perustavanlaatuisemmista kysymyksistä eli maankäytön muutoksesta ja metsäkadosta.
Metsäkato on merkittävä globaali ongelma
FAO:n tuoreimman metsävararaportin (Global Forest Resources Assessment 2015) mukaan metsäpinta-ala vähenee edelleen huolestuttavaa vauhtia. 2010–2015 maailman luonnonmetsien pinta-ala supistui keskimäärin 6,5 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Toisin sanoen maailmasta katoaa kolmen vuoden aikana lähes koko Suomen metsäpinta-alan verran metsää.
Eikä vauhti ole valitettavasti hidastumassa. Global Forest Watchin mukaan vuonna 2017 metsäkato oli 2001 alkaneen mittaushistorian toiseksi suurin, ja metsien tuhoutuminen on tuplaantunut vuoteen 2003 verrattuna. Metsäkadon arvioidaan aiheuttavan noin 10 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä.
Metsäkato keskittyy pääasiassa eteläiselle pallonpuoliskolle. Sen suurimmat syyt ovat metsien muuttaminen laidunmaiksi ja pelloiksi, teiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen ja kaivostoiminta. Näiden lisäksi myös metsätalous voi olla merkittävä metsäkadon aiheuttaja.
Kansainvälinen WWF arvioi kotisivuillaan indonesialaisten metsäteollisuusjättien APP:n ja Aprilin aiheuttaneen viimeisen 30 vuoden aikana yli 2,5 miljoonan hehtaarin metsäkadon eli trooppisten luonnonmetsien häviämisen, joka jatkuu edelleen. Tämä vastaa Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Päijät-Hämeen maakuntien yhteenlaskettua pinta-alaa. Näistä metsistä peräisin olevat tuotteet kilpailevat maailmanmarkkinoilla muun muassa suomalaisten yritysten tuotteiden kanssa.
Monet tahot toivovat, että Suomessa metsäteollisuuden toimintaa rajoitettaisiin entistä enemmän. Kilpailevat yritykset maailmalla tuskin panisivat pahakseen Suomen metsäteollisuustuotannon rajoittamista. Päinvastoin, ne kiittäisivät suorasta syötöstä lapaan ja pyrkisivät täyttämään syntyneen tarjontavajeen omilla tuotteillaan. Vaikea uskoa, että yhteisen pallomme ilmasto ja ympäristö hyötyisivät tästä, suomalaisesta yhteiskunnasta puhumattakaan.
Globaali näkökulma on hyvä tunnistaa ja ottaa huomioon, kun mietitään Suomen toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Tapaus Suomi – metsäkadosta kasvaviin metsävaroihin
Myös Suomella on oma synkkä historiansa metsäkadon kanssa. Täällä metsäkato on ollut kytköksissä kaskiviljelyyn ja metsien matalaan arvoon. Metsäteollisuuden kehittymisen myötä syntynyt puunkysyntä, tuotemarkkinoilta metsänomistajalle ohjautunut kantoraha ja sitä kautta kasvanut metsän arvo ovat olleet perustekijöitä metsäkadon taltuttamisessa ja maamme metsävarojen kasvussa. Metsien teollisuuskäytön puute on aikanaan siis toiminut yhtenä ajurina metsäkadolle, ei suinkaan niiden teollinen käyttö.
Suomen saavutukset metsävarojen kasvattamisessa ovat kiistattomat. Metsissämme on puuta nyt enemmän kuin kertaakaan valtakunnan metsien inventoinnin historiassa sitten 1900-luvun alun. Puumäärä on noussut viimeisen 50 vuoden aikana miljardilla kuutiometrillä (67 %) 2,5 miljardiin kuutiometriin. Samanaikaisesti teollisuuden vuotuinen puunkäyttö on kasvanut puolella ja metsien puusatoa on korjattu nykyistä kokonaistilavuutta vastaava määrä eli 2,5 miljardia kuutiometriä. Olemme siis syöneet kertaalleen koko kakun, mutta siitä huolimatta meillä on edessämme entistä isompi kakku.
50 vuodessa saavutettu puumäärän kasvu on laskennallisesti sitonut koko Suomen päästöt viimeisen 15 vuoden ajalta. Ilman puuta jalostavaa teollisuutta ja aktiivista metsänhoitoa tämä tuskin olisi ollut mahdollista.
Kun tähän yhdistetään metsätalouden ja metsäteollisuuden merkitys ihmisten työllistäjinä, maaseutualueiden elinvoiman moottoreina, yhteiskunnan veropotin kasvattajina sekä metsien rooli jokamiehenoikeuden kautta suomalaisten virkistäytymisessä, voidaan perustellusti puhua globaalissa mittakaavassa melko poikkeuksellisesta kokonaisuudesta. Kotimaan kapeakatseisessa metsäkeskustelussa tämä tuntuu usein unohtuvan tai unohdettavan.
Tehty työ ei oikeuta laakereilla lepäämiseen, vaan päinvastoin toimintaa kehitetään jatkuvasti. Metsäalan toimijat tekevät tänä päivänä esimerkiksi talousmetsien luonnonhoitotoimia metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja huomenna taas enemmän.
Metsien kestävä käyttö ja metsävarojen kasvu ovat suomalaisen metsätalouden ja -teollisuuden toiminnan perusedellytyksiä. Siksi niihin halutaan panostaa nyt ja tulevaisuudessa. Samalla tehdään arvokasta työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
