Englantilaisen sanonnan mukaan ehjää ei kannata korjata, mutta mikäli joku on rikki, niin silloin se pitäisi laittaa kuntoon. Suomen työrauhajärjestelmää koskeva lainsäädäntö on rikki, ja se olisi kaivannut korjaamista. Laki työriitojen sovittelusta on vuodelta 1946. Maailma ja työmarkkinat ovat sen jälkeen muuttuneet melkoisesti.

Metsäteollisuudessa on ollut vuosina 2013 – 2014 yhteensä 31 työtaistelua – kaikki laittomia. Niistä jälkikäteen tuomitut hyvityssakot vaihtelivat 1 500 – 5 000 euron välillä. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä hyvityssakon määrään vaikuttaa muun muassa se, kuinka kauan lakko kesti, kuinka monta jäsentä ammattiosastossa on ja kuinka monta työntekijää lakkoon osallistui ja tuomitaanko hyvityssakko ammattiosaston laittomasta työtaistelusta vai ammattiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Sillä, kuinka paljon taloudellista vahinkoa laiton lakko aiheutti, ei ole merkittävää vaikutusta hyvityssakon suuruuteen. Vuosina 2013 – 2014 toimeenpannuista laittomista lakoista aiheutui arviolta noin 18 miljoonan euron taloudelliset vahingot niiden kohteena oleville yrityksille ja noin 16 miljoonan euron menetykset Suomen vientituloille – pelkästään metsäteollisuuden osalta.

Nykyinen työrauhajärjestelmä ja sen seuraamukset eivät siis toimi. Meillä on olemassa lainsäädäntö, joka kieltää työehtosopimuksen voimassa ollessa työnseisaukset eli lakot, mutta ei käytännössä estä niitä. Se aiheuttaa merkittävää vahinkoa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Työnantajapuolen näkökulmasta hiljattain päättyneissä työrauhaneuvotteluissa oli kyse järjestelmän uudistamista koskevista neuvotteluista. Tiiviiden neuvottelujen jälkeen palkansaajapuolen järjestöt päättivät, että neuvottelut lopetetaan. Niiden mukaan työrauhalainsäädännössä kyse oli työelämän perustuslain muuttamisesta. Juristina ole tottunut siihen, että perustuslaki on vielä vahvempi kuin tavallinen laki eli se, mitä pitäisi kaikkien noudattaa.

Emme siis päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että järjestelmässä olisi sellainen vika, jonka kumpikin osapuoli kokisi tärkeäksi korjata. Johtopäätös on, että työrauhaa koskeva lainsäädäntö toimii palkansaajapuolen mukaan hyvin. Valitettavasti häviäjänä tässä pelissä oli koko Suomi.

Mitä työnantajapuoli haluaa? Haluamme, että Suomessa voimassa olevaa työrauhalainsäädäntöä noudatetaan ja että solmittujen työehtosopimuksen kautta tulevasta työrauhavelvollisuudesta pidetään kiinni. Tämä ei nyky-Suomessa toteudu. Halusimme muuttaa järjestelmää sellaiseksi, joka ehkäisisi laittomia työtaisteluita. Peruskysymys ei siten ollut työntekijöiden työtaisteluoikeuden rajoittamisesta – kyse oli laittomien lakkojen ehkäisemisestä.

Haluamme järjestelmän, jossa ennalta voitaisiin hallita tilanteita, joista laittomat lakot saavat kipinänsä. Tällöin työtuomioistuin etukäteen – kuultuaan myös laittomaan lakkoon johtaneet syyt – toteaisi ammattiosastoille ja liitoille, että aiottu toimenpide on laiton. Sen lisäksi se olisi voinut asettaa ehdollisen, rahamääräisen seuraamuksen sen varalta, että laittoman toimenpiteen suunnittelijat eivät kunnioittaisi työtuomioistuimen päätöstä. Sanktiothan ovat niitä varten, jotka eivät noudata sääntöjä.

Tähän palkansaajapuoli ei ollut valmis, koska nykyinen järjestelmä sallii heidän käyttää tilannetta hyväkseen painostuskeinona. Mikäli työtuomioistuimen päätösten sisältö on vain sanahelinää, niin eikö silloin olisi oikeutettua tarkistaa laittomista lakoista tuomittavien hyvityssakkojen tasoa?