Suomi on maailman huippua ympäristöasioiden hallinnassa. Näin todetaan yhdysvaltalaisten Yalen ja Columbian yliopistojen sekä Maailman talousfoorumin julkaisemassa tutkimuksessa. Mukana vertailussa on muun muassa pärjääminen ekosysteemien suojelussa. Silti julkinen keskustelu usein mitätöi Suomessa tehdyn hyvän työn ja kritisoi muun muassa Suomen metsien käyttöä.

Suomessa on hyvä lainsäädäntö ja sitä noudatetaan tunnollisesti. Ympäristöä ja luontoa koskeva erityislainsäädäntö on kattavaa, mukaan lukien metsälaki, joka turvaa monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä luontokohteita.

Kuusi luonnonsuojeluohjelmaamme turvaavat valtakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta ja lisäksi huolehditaan kansallismaiseman ja kulttuuriperinnön sekä virkistys- ja retkeilyalueiden säilymisestä. Luonnonvarakeskuksen mukaan suojeltuja alueita on yhteensä 4,5 miljoonaa hehtaaria eli 17,2 prosenttia koko maan metsätalousmaan pinta-alasta. Suojeltuja metsäalueita tukevat lisäksi virkistys- ja muiden erityisalueiden metsät, joiden käsittelyssä huomioidaan luontoarvot. Lähes puolet EU:n tiukasti suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa.

Vuonna 2008 käynnistettiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO. Sen mukaan metsänomistaja voi itse suojella oman metsänsä luontokohteita vapaaehtoisella sopimuksella. METSO-ohjelman puitteissa on suojeltu noin 56 000 hehtaaria. Tavoitteena vuoteen 2025 mennessä on suojella 82 000 hehtaaria.

Suomessa metsäsertifiointi on tuonut luonnonhoidon menetelmät, esimerkiksi säästöpuiden jättämisen, osaksi normaalia käytäntöä laajoilla pinta-aloilla. Sertifiointi asettaa metsänhoidolle lakeja tiukemmat vaatimukset ja siten käytännössä määrittelee metsänhoidon tason. Valtaosa suomalaisista metsistä on FSC- tai PEFC-sertifioituja.

Sertifiointi on myös vaikuttanut asenteisiin ja tiedon kulkuun. Samalla kun osaaminen säästöpuiden valinnassa ja tieto arvokkaiden, suojeltujen luontokohteiden merkityksestä on kasvanut, suhtautuminen niiden suojeluun on muuttunut positiivisemmaksi.

Vapaaehtoisuuden luoma luonnonsuojelun yleinen hyväksyttävyys, ympäristön kokeminen kaikille yhteisenä asiana ja uuden toimintakulttuurin synnyttäminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia kestävän kehityksen peruspilareita.

Metsätalous perustuu Suomessa luontaisen kaltaisen ekosysteemin toimintaan. Kestävän metsänhoidon lähtökohtana on, että puusto kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä korjataan. Suomessa metsien kasvu on yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa ja runkopuuta korjattiin 68 miljoonaa kuutiota vuonna 2015.

Metsätaloudessa on totuttu tekemään pitkän aikajänteen investointeja. Myös monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteilla ja tuloksilla on pitkä aikajänne. Niinpä tulosten laskeminen vain parinkymmenen vuoden periodilla ei aina anna oikeaa kuvaa toimien vaikuttavuudesta.

Uskallan väittää, että meiltä Suomesta löytyy maailman parhaimmin hoidetut metsät. Tekemistä voidaan aina parantaa, mutta pitää osata olla myös ylpeitä siitä, mitä on jo saavutettu.