Kun muu maailma ei ole lähtenyt ilmastotalkoisiin, tulisi EU:n miettiä onko vain omien kasvihuone-kaasupäästöjen ja samalla taloutemme yksipuolinen kuristaminen järkevää politiikkaa?Euroopan komission ehdottama yksipuolinen 40 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2030 mennessä johtaisi perusteollisuuden hiipumiseen Euroopassa. Vain EU:ta koskeva tavoite heikentäisi kilpailukykyämme.
Kuristamisen sijaan EU:n tulisi kasvattaa teollisuuttaan. Tällä torjuttaisiin ilmastonmuutosta, koska tehtaamme ovat tehokkaita ja sähkönkäytön päästöt alhaiset. Esimerkiksi Kiinassa sähköntuotannosta aiheutuu keskimäärin noin nelinkertaiset ja USA:ssa yli kaksinkertaiset CO2-päästöt Suomeen verrattuna. Myös koko EU:n keskimääräiset päästöt ovat selvästi alle Kiinan ja USA:n. Edistämällä täkäläistä teollisuutta vähennetään siis päästöjä globaalisti sen syrjäyttäessä korkeampi päästöistä tuotantoa muualla. Tuotantoa kuristamalla EU vain siirtää päästöjä muille alueille ja näin lisää niitä.
Komission ehdottama EU:n tason sitova 27 %:n uusiutuvan energian 2030 tavoite riskeeraisi metsäteollisuuden puun riittävyyden, sillä se saattaisi johtaa EU:n tason tukijärjestelmään kuten vihersertifikaatteihin. Vääristetäänkö puumarkkinat luomalla energiantuottajille epäreilua kilpailuetua samoista puujakeista, jotka soveltuvat jalostuksen raaka-aineiksi?
Metsäteollisuuden osuus Suomen nettovientituloista on 30 %. Kehitämme nykyisiä ja uusia tuotteita, kuten yhä kevyemmät pakkauskartongit, energiatehokkaat sellut, puurakentamisen ratkaisut ja biopolttoaineet. Näiden biotaloustuotteiden kasvuun perustuen investoimme jatkuvasti nykyisten tehtaidemme kehitykseen. Täysin uusia tuotantolinjoja on kuitenkin 2000-luvulla rakennettu toistaiseksi vain muutama.
Erityisesti suuria uusinvestointeja punnitaan aina pitkällä, yli 15–20 vuoden tähtäimellä. Tällaisille hankkeille EU:n yksipuoliset tavoitteet olisivat toteutuessaan myrkkyä. Varsinkin Suomelle olisi tärkeää luopua uusiutuvan energian tavoitteesta, koska se uhkaisi puun saatavuutta ja näin jarruttaa uusia investointeja Suomeen.
Globaalia ilmastosopimusta on tärkeää tavoitella, mutta ei EU:n ”edelläkävijyyttä” eli yksipuolisia kilpailukykyä heikentäviä toimia tarjoten. Niiden sijaan tarvitaan pitkäjänteisiä konkreettisia päätöksiä, joilla osoitetaan, että EU:n ilmasto- ja energialainsäädännöllä ei enää aiheuteta ympäristömyönteiselle teollisuudelle kilpailuhaittaa. Tällä luodaan työpaikkoja Eurooppaan ja Suomeen.
Uudeksi ilmastomuutoksen torjunnan 2030 tavoitteeksi sopisi EU:n teollisuustuotannon kasvattaminen!
