Kesän aikana politiikassa tapahtui. Hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen jatkovalmisteluvastuu siirtyi ministeriöihin, joissa työskenneltiin läpi kesän toimintasuunnitelmien parissa. Nyt vastuu siirtyi jälleen hallitukselle, kun se kokoontui työstämään heinäkuun aikana kärkihankkeiden ympärille kasattua kokonaisuutta. Valmista pitäisi olla syyskuun alun budjettiriiheen mennessä.

Mielenkiinnolla olemme seuranneet metsäteollisuudelle keskeisten strategioiden ja kärkihankkeiden etenemistä. Biotalousstrategian alaiset kärkihankkeet ja toimenpiteet ovat olleet erityisen tarkkailun alla. Sen lisäksi työmarkkinoihin, tutkimukseen ja koulutukseen liittyvät kärkihankkeet ovat kannaltamme keskeisiä.

Budjettiriiheen mennessä hallituksella on kolme haastetta. Ensinnäkin, kärkihankkeisiin suunniteltu miljardin budjetti on kuuleman mukaan ylittymässä reilusti. Hallitus joutuu siis kovan karsimisen eteen kun toimenpiteitä aletaan arvioida ja arvottaa. Toisekseen, toimintasuunnitelman rinnalla kulkenut yhteiskuntasopimus on ainakin julkisuudesta kantautuneiden viestien perusteella vieläkin suuremmassa solmussa. Kolmanneksi, aikataulut ovat venyneet prosessin edetessä ja se on osaltaan lisännyt painetta niin hallituksen kuin ministeriöidenkin suuntaan.

Kuinka siis niputtaa paketti takaisin kasaan ennalta kaavailtujen askelmerkkien mukaisesti?

Yritysten kilpailukyvyn takaamiseksi yhteiskuntasopimuksen perustana oleva työn tuottavuutta parantava kilpailukykyhyppy on välttämätöntä saada aikaiseksi. Työmarkkinaratkaisujen venyminen ja keskinäiset kiistat iskevät suoraan yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn, eikä sen luulisi olevan yhdenkään työmarkkinaosapuolen etu.

Biotalouden kehittymisen kannalta keskeisintä on luoda vakaa ja kilpailukykyinen toimintaympäristö, saada puu tehokkaasti liikkeelle ja pitää energiamarkkinat kilpailukykyisinä. Hallituksen tavoite puunkäytön lisäämiseksi 15 miljoonalla kuutiolla, on kunnianhimoinen ja vaatii rinnalleen järeitä keinoja, jotta puu saadaan metsistä liikkeelle. Metsäpolitiikan toimenpiteet (sukupolvenvaihdos, yrittäjävähennys, metsävähennys ja perikunnat) tulisi toteuttaa yhtenä pakettina. Kaikki mallit on analysoitava ja vasta perusteellisen lausuntokierroksen jälkeen tehtävä päätökset.

Uusiutuvan energian tukijärjestelmän valmistelu tulisi puolestaan toteuttaa kansantaloudellisen edullisuusjärjestyksen eli vientitulojen maksimoinnin mukaan. Jalostuskelpoisen puun polttoa ei tule tukea niin, että se vääristää markkinatilannetta.

Metsäteollisuuden näkymät ovat viime aikoina olleet hieman positiivisemmat ja uusia investointeja on syntynyt. Raaka-ainemarkkinoiden sotkeminen ei saa murentaa positiivisesti orastavaa investointipohjaa.

Mielenkiinnolla odotamme syyskuun budjettiriihtä ja toimintasuunnitelman lopullista siunaamista.