Suomen taloudessa on vihdoin ollut havaittavissa kauan odotettuja piristymisen merkkejä. Teollisuuden uudet tilaukset ja liikevaihto ovat lähteneet kasvuun ja myös BKT-luvut ovat herättäneet positiivista toiveikkuutta. Metsäteollisuus on perinteisesti tunnettu etusyklisenä toimialana, jossa heikko suhdanne näkyy muita aikaisemmin, mutta myös kasvun kyytiin päästään nopeasti. Tällä kertaa metsäteollisuus ei kuitenkaan ole noussut talouden piristymisen etujoukoissa. Syyt löytyvät sekä heikosta suhdanteesta että syvemmistä muutoksista maailmanmarkkinoilla.

Mekaaninen metsäteollisuus odottaa rakentamisen elpymistä

Mekaanisen metsäteollisuuden suhdannetilanne on ollut vaikea jo pitkään, lukuun ottamatta koronan mukanaan tuomaa hetken piristystä ja vuoden 2018 suhdannehuippua. Valitettavasti heikot suhdannenäkymät näyttävät jatkuvan. Päävientimarkkinoilla kysyntä on vaisua, kotimainen rakentaminen on alamaissa ja raaka-ainekustannukset ovat ennätyskorkealla tasolla. Vientimarkkinoiden kasvun käynnistymisen lisäksi puurakentamisen osalta Suomessa pitäisi päästä sanoista tekoihin, jotta nähtäisiin merkittävää piristymistä.

Kemiallisessa metsäteollisuudessa markkina on muuttunut

Kemiallisen metsäteollisuuden osalta suhdannetilanne on myös normaalia synkempi, vaikka tuotantomäärissä on nähtävissä hienoista kasvua. Yhtiöiden tehostamistoimet ovat parantaneet kannattavuutta, mutta eivät pysty muuttamaan heikkoa kysyntää markkinoilla. Kemiallisen metsäteollisuuden suhdannetilanne on pysynyt heikkona vuoden 2018 suhdannehuipun jälkeen, pois lukien korona-ajan piristyminen.

Metsäteollisuuden kannalta olennainen kysymys ei siis ole se, milloin suhdanne kääntyy. Vielä tärkeämpää on arvioida, kuinka suuri osa nykyisestä kysyntäalhosta johtuu tilapäisestä markkinatilanteesta ja kuinka suuri osa pysyvimmistä muutostekijöistä globaalissa kilpailussa.

Kaksi muutosta globaalissa kilpailuasetelmassa

Suomalaisen metsäteollisuuden kilpailuetu on perinteisesti nojannut pohjoisen havupuun pitkäkuituiseen selluun ja sen lujuusominaisuuksiin lopputuotteissa. Tarkasteltaessa kemiallisen metsäteollisuuden tuotantokapasiteettien kehitystä globaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana on nähtävissä kaksi voimakasta tendenssiä, jotka haastavat tätä suomailaisen metsäteollisuuden kilpailuetua.

Ensinnäkin sellun globaali kysyntä on kasvanut, mutta kasvaneeseen kysyntään on vastattu lyhytkuitusellun kapasiteettia kasvattamalla. Viimeisen vuosikymmenen aikana lyhytkuitusellun tuotantokapasiteetti on kasvanut yli viidenneksellä, vastaavasti pitkäkuituisen havusellun tuotantokapasiteetti on tippunut yli kymmenyksen. Lyhytkuitusellun tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä globaalisti lähes kolme kertaa suurempi kuin pitkäkuituisen, kun se vuosikymmen sitten oli vain kaksi kertaa suurempi. Sellun tuotantokapasiteetti on kasvanut Etelä-Amerikassa ja Kiinassa.

Toiseksi Kiinan tuotantokapasiteetin voimakas kasvu näkyy markkinoilla yhä selvemmin. Kiinan tuotantokapasiteetti on kasvanut paperin ja kartongin osalta viimeisessä vuosikymmenessä yli 50 prosenttia. Euroopassa vastaavasti tuotantokapasiteetit ovat pysyneet ennallaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että paperin laskevaan kysyntään on Euroopassa vastattu siirtymällä kartongin tuottamiseen.

Euroopan kauppatase suhteessa Kiinaan oli metsäteollisuustuotteiden osalta positiivinen vuosina 2016–2021, mutta tämän jälkeen kauppatase on kääntynyt negatiiviseksi. Kiina ei siis ole enää yhtä riippuvainen meidän pitkäkuituisesta havusellustamme ja pystyy kilpailemaan meidän tärkeimmillä lopputuotemarkkinoillamme entistä laadukkaammilla ja edelleen edullisilla tuotteilla.

Suomi tarvitsee vastauksen rakenteelliseen haasteeseen

Suhdanteen kääntyminen auttaa, mutta se ei yksin riitä palauttamaan metsäteollisuuden kilpailukykyä. Jos Suomessa halutaan pitää kiinni kotimaista arvonlisää tuottavasta vientiteollisuudesta, on mietittävä omiin vahvuuksiin nojaava teollisuuspolitiikkaa, joka vahvistaa puuraaka-aineen saatavuutta, investointien edellytyksiä, kustannuskilpailukykyä ja uusien innovaatioiden syntyä.