Tällä hetkellä puupohjaiset tekstiilikuidut muodostavat vain noin 6 % maailman tekstiilimarkkinoista.¹ Innovatiiviset muuntokuitutekstiilit (MMCF) ja uudet biopohjaiset synteettiset kuidut, jotka valmistetaan uusiutuvasta puuperäisestä hiilestä, voivat kuitenkin tuottaa huomattavasti pienemmät fossiiliset kasvihuonekaasupäästöt kuin perinteiset fossiilipohjaiset kuidut tai luonnonkuidut.^2,3

Näiden ratkaisujen skaalaaminen edellyttää kuitenkin sääntelyä, joka huomioi ympäristövaikutukset johdonmukaisesti, tarkasti ja oikeudenmukaisesti.

Uusiutuvilla materiaaleilla on keskeinen rooli kiertotaloudessa

Tekstiilien kiertotalous ei voi perustua pelkästään kierrätykseen. Kierrätysinfrastruktuurin ja kierrätettyjen tekstiilikuitujen saatavuus on rajallista, ja niin mekaaninen kuin kemiallinen kierrätys aiheuttavat usein laatuhävikkiä tai korkeaa energiankulutusta. Sitä paitsi mikään materiaali ei kierrä loputtomasti sillä jokainen kierrätyssykli johtaa lopulta materiaalin heikkenemiseen tai energiana hyödyntämiseen. Samalla globaali tekstiilikysyntä jatkaa kasvuaan, mikä lisää painetta raaka-aineiden saatavuudelle.

Siksi uusiutuvat materiaalit ovat olennainen osa kiertotaloutta. Ne tarjoavat uusia, kestävästi tuotettuja raaka-aineita kierrätettyjen kuitujen rinnalle ja mahdollistavat fossiilisen hiilen asteittaisen korvaamisen.

Kansainväliset standardit, kuten ISO 59020, tunnistavat jo uusiutuvat materiaalit osaksi kiertotalouden mukaisia materiaalivirtoja. Ekosuunnitteluasetuksen (Ecodesign for Sustainable Products Regulation, ESPR) tulee noudattaa samaa materiaalineutraalia ja tieteeseen perustuvaa logiikkaa.

Uusiutuvuus on jo tunnistettu ESPR:ssä tuoteparametriksi ja nyt tämän on konkretisoiduttava tekstiilien ekosuunnittelukriteereissä. Uusiutuvat materiaalivirrat eivät ole valinnaisia; ne ovat rakenteellisesti välttämättömiä siirryttäessä fossiilipohjaisesta lineaarisesta järjestelmästä kohti todellista kiertotaloutta.

ESPR:n tekstiilien ekosuunnittelukriteerien tulisikin:

• Tunnistaa uusiutuvat biopohjaiset kuidut kiertotalouden materiaaliksi kierrätetyn materiaalin rinnalla suorituskyky- ja tietovaatimuksia määriteltäessä.
• Sisällyttää uusiutuvan materiaalin osuus vihreän julkisen hankinnan (GPP) kriteereihin luodakseen kysyntää vähäpäästöisille tekstiiliratkaisuille.
• Varmistaa, että kierrätetyn materiaalin vaatimukset liittyvät todistetusti matalampaan ympäristöjalanjälkeen (PEF) — välttäen tilanteet, joissa energiaintensiivinen kierrätys aiheuttaa enemmän fossiilipäästöjä kuin uusiutuvat vaihtoehdot.

Euroopan komission Joint Research Centren (JRC) mukaan 60–63 % tekstiilituotteen ympäristövaikutuksista syntyy raaka-aineesta. Siitä huolimatta ESPR:n tämänhetkinen valmistelutyö keskittyy pääasiassa valmistusteknologioihin, joiden osuus kokonaisvaikutuksista on vain noin 21–29 %.⁴

Jos raaka-ainevalintaan ei kiinnitetä riittävää huomiota, vaarana on, että sivuutamme kaikkein merkittävimmän tekijän tekstiilien ympäristövaikutusten vähentämisessä.

Suorituskyky on mitattava oikein tuoteympäristöjalanjäljellä (PEF)

Koska ESPR perustuu suorituskykyvaatimuksiin, menetelmällinen perusta on ratkaisevan tärkeä. Tuoteympäristöjalanjälki (Product Environmental Footprint, PEF) -menetelmä on pystyttävä kuvaamaan uusiutuvien biopohjaisten kuitujen ympäristöhyödyt tarkasti.

Vahvan ja tieteeseen perustuvan PEF-menetelmän tulisi:

• Laskea bioperäisen hiilen sitoutuminen ja päästöt elinkaaren aikana tarkasti käyttämällä -1/+1-lähestymistapaa.
• Tuoda esiin fossiilisen hiilen käyttö ja elinkaaren loppuvaiheen vaikutukset läpinäkyvästi, jotta kaatopaikkakäsittely ei olisi ensisijainen vaihtoehto.
• Tunnistaa lisätietona väliaikainen ja pysyvä hiilen varastointi, jotka viivästyttävät päästöjä ja tukevat pitkäikäisiä, kiertäviä materiaalikiertoja.
• Olla linjassa EU:n biotalousstrategian kanssa, jossa korostetaan, että uudistettu PEF-menetelmä parantaa biopohjaisten materiaalien ja tuotteiden ympäristövaikutusten arviointia ja vertailua fossiilisiin.

Jos PEF tunnistaa täysimääräisesti bioperäisen hiilen ja fossiilisen hiilen korvaamisen merkityksen, ESPR voi ohjata kysyntää aidosti ympäristökestäviin tekstiiliratkaisuihin.

Kohti aitoa biokiertotaloutta

Jotta Eurooppa voi toteuttaa aitoa biokiertotaloutta, on varmistettava, että sekä uusiutuvia että kierrätettyjä materiaaleja arvioidaan oikeudenmukaisesti ja tieteellisesti oikein — ja että kuituvalinta, suurin yksittäinen ympäristövaikutusten määrittäjä, asetetaan tekstiilien ekosuunnittelun keskiöön.

¹ Materials Market Report. 2025. Textile Exchange

² Promising sustainability results for Kuura textile fibre. Metsä Group.

³ Unblocking circularity in textiles – bio-based synthetic fibers are the missing link in ESPR.

⁴ Working document of the 3rd milestone. European Commission. 2026.