Hakkuurajoitukset eivät ole kestävin tai tehokkain keino Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseen. Kun huomioidaan globaalit ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet, Suomessa tulee hakea keinoja, joilla kestävästi tuotettua raaka-ainetta voidaan hyödyntää tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

Viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty, että ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi hakkuiden rajoittamista viime vuosien tasosta sekä tiukasti suojeltujen metsien määrän kasvattamista. Metsäteollisuuden näkökulmasta johtopäätös hakkuiden rajoittamisesta on lyhytnäköinen ja kapeakatseinen

–  Suomessa tulee nyt keskittyä hakemaan keinoja, joilla metsien ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet yhteensovitetaan metsien talouskäytön kanssa. Metsien kasvua voidaan vahvistaa tehokkaasti metsänhoidon keinoin, ripeällä uudistamisella, taimikonhoidolla, jalostetun viljelyaineiston käytöllä, lannoituksilla oikeilla kohteilla, turvemaiden tuhkalannoituksella sekä peitteisen kasvatuksen hyödyntämisellä siellä, missä se on tarkoituksenmukaista. Nämä toimet ovat vaikuttavia riippumatta vuosittaisista hakkuukertymän vaihteluista, sanoo Metsäteollisuus ry:n kansainvälisten ja EU-metsäasioiden päällikkö Maija Rantamäki.

Hakkuurajoituksilla olisi merkittäviä talous- ja työllisyysvaikutuksia, erityisesti maakunnissa. Arvioiden mukaan hakkuutason lasku noin 70 miljoonasta kuutiometristä noin 55 miljoonaan kuutiometriin merkitsisi kymmenessä vuodessa miljardiluokan menetyksiä puunmyyntituloissa, verotuloissa ja palkoissa. Vaikutukset kohdistuisivat voimakkaimmin metsäisiin alueisiin, joissa vaihtoehtoisia elinkeinoja on rajallisesti. Hakkuiden rajoittaminen olisi rajussa ristiriidassa talouden kasvutavoitteiden kanssa. Myös maamme huoltovarmuus ja teollisuuden investointikyky heikentyisivät.

Ilmastohyötyjä on tarkasteltava globaalisti. Jos puun korjuuta vähennetään Suomessa, hakkuut siirtyvät tutkitusti muihin maihin. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kokonaisilmasto- ja luontovaikutukset heikkenevät, vaikka kansallinen hiilinielu hetkellisesti kasvaisikin.

– Suomen politiikkatoimien tulee ensisijaisesti keskittyä fossiilisten päästöjen nopeaan vähentämiseen ja metsien kasvun vahvistamiseen – ei keinotekoisiin hakkuurajoitteisiin, jatkaa Rantamäki.