Vesi, sen käyttö ja riittävyys ovat maailmanlaajuisesti päivänpolttavia ja elintärkeitä asioita. Euroopan komissio antoi kesäkuussa ehdotuksensa EU:n vesiresilienssistrategiaksi. Sillä on kolme tavoitetta: ennallistaa veden kiertokulku ja suojella sitä, turvata puhdas ja kohtuuhintainen vesi kaikille sekä luoda kestävä, häiriönsietokykyinen, älykäs ja kilpailukykyinen vesitalous Eurooppaan.
Suomessa tilanne on Euroopan mittakaavalla hyvä. Emme kärsi laaja-alaisesta kuivuudesta ja ihmisten vedenkäyttöä ei ole tarvinnut rajoittaa. Eteläisemmässä Euroopassa tilanne on aivan toinen. Pitkittyneet kuivuusjaksot, veden niukkuus ja ylikuormitetut vesiekosysteemit ovat jo vuosia asettaneet painetta sekä ihmisille että teollisuudelle. Näissä oloissa vesiresilienssi ei ole abstrakti tavoite. Se on selviytymisen edellytys.
Strategia ei käsittele vain kuluttajien vedenkäyttöä tai maatalouden kastelujärjestelmiä, vaan se haastaa myös teollisuuden miettimään entistäkin enemmän omaa vedenkäyttöään ja -suojeluaan. Tavoite on hyvä ja kannatettava. Strategiaa jatkotyöstettäessä on kuitenkin huomioitava alueelliset erot Euroopan sisällä. Vesivaroihin kohdistuva paine ei jakaudu kaikkialla tasaisesti, joten on tehokkaasti tunnistettava säästökohteet ja ohjattava toimenpiteet sinne, missä niillä on suurin vaikuttavuus.
Strategiassa korostetaan tarvetta tehostaa veden kierrätystä ja vähentää haitallisten aineiden pääsyä vesistöihin. Teollisuudelle tämä merkitsee investointeja uusiin puhdistusratkaisuihin, tehokkaampiin prosesseihin esimerkiksi jäähdytyksessä ja ennen kaikkea riskienhallintaan. Suomalainen metsäteollisuus on jo vuosikymmeniä tehnyt omaehtoista työtä tehostaakseen vedenkäyttöään ja minimoidakseen päästöt vesistöihin. Tehty työ on tuottanut hyviä tuloksia. Palautamme lähes kaiken käyttämämme veden puhdistettuna, joten vaikka olemme vesi-intensiivinen teollisuudenala, emme kuitenkaan ole suuri veden kuluttaja. Hyvin hoidetut vesivarat ovat Suomelle myös valtava kilpailuetu, jota meidän on saatava käyttää. Jo tehty työ tulee tunnistaa, eikä teollisuuden ja Suomen kilpailukykyä saa rapauttaa tarpeettomilla veden käyttörajoituksilla.
Varautumista ilmastonmuutoksen aiheuttamiin luonnonilmiöihin on syytä tehdä jatkuvasti, jotta tilanne säilyy Suomessa yhtä hyvänä myös jatkossa. Vesistöjen hoitaminen ja menestyvä teollisuus eivät kuitenkaan poissulje toisiaan.
