Alueidenkäyttölakia uudistetaan parhaillaan. Alueidenkäyttölain uudistuksessa päätetään sisältövaatimuksista, mihin kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomioita. Lisäksi alueidenkäyttölaissa esitetään, minkälaisia kaavamääräyksiä eri kaavatasoilla voidaan esittää. Ympäristöministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotusta uudeksi alueidenkäyttölaiksi. Työryhmän esitys on nyt valmis, ja siellä esitetään mm. sisältövaatimuksiin aiempaa tiukempia kirjauksia luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta.
On tärkeää, että maankäytön suunnittelussa huomioidaan luonnon monimuotoisuus. Alueidenkäyttölain tehtävänä tulee kuitenkin olla monimuotoisuuden turvaaminen erityisesti tilanteissa, joissa maankäytön muutos uhkaa metsien pirstoutumista tai erityisen tärkeän elinympäristön häviämistä. Kaavoituksella ei tule esittää alueita suojeluun. Luonnonsuojeluun Suomessa on oma lakinsa, luonnonsuojelulaki. Myös metsälaki velvoittaa turvaamaan metsälain tärkeitä elinympäristöjä. Luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa on selkeät säädökset korvauksista, mikäli alueita suojellaan. Lisäksi alueiden lopulliset rajaukset tekee se viranomaistaho, joka vastaa myös korvausten maksamisesta.
Nykykäytännön mukaan kaavoja laadittaessa suojeluun tarkoitetut alueet tai alueet, joilla esitetään olevan luontoarvoja, kartoitetaan usein konsultin toimesta. Konsultti toimii luontokartoittajana. Kartoittaja ei kuitenkaan ole vastuussa alueen suojeluarvoista. Luontokartoittaja antaa luontoselvityksessään usein suositukset kaavamerkinnöistä, joilla aluetta tulisi kaavassa kuvata. Kaavoittaja lopulta esittää, millä kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä luontoselvityksessä esitettyjä alueita kaavassa kuvataan.
Lopullisen päätöksen kaavan hyväksymisestä tekee kaavatasosta riippuen maakuntavaltuusto tai kunnanvaltuusto. Tästä yhtälöstä puuttuu se tärkein, eli maanomistaja. Maanomistajalla ei ole välttämättä mitään tietoa, että alueelle suunnitellaan käyttöä rajoittavaa kaavamerkintää. Kaavaprosessiin kuuluu kyllä osallistaminen, mutta alueidenkäyttölaissa ei velvoiteta millään tapaa ilmoittamaan maanomistajalle, mitä merkintöjä maanomistan maille on tulossa. Ajoittain on päädytty myös tilanteisiin, joissa maanomistaja, metsäalan toimija tai kunnan viranhaltija, eivät kukaan tiedä, mitä kaavamerkintä lopulta velvoittaa. Alueidenkäyttölain uudistus on tehtävä huolella, jotta jatkossa epäselviltä tilanteilta vältytään.
Rakentamislain astuttua voimaan vuoden 2025 alusta on jo päädytty tilanteisiin, joissa maanomistaja ei tiedä, voiko alueella tehdä hakkuita ilman maisematyölupaa. Epäselvyyttä herättää rakentamislain muutoksen yhteydessä maisematyölupaa koskeva siirtymäsäännös. Siinä esitetään, että ennen 1 päivää toukokuuta 2017 voimaan tulleiden yleiskaavojen alueella sovelletaan puiden kaatamiseen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, kunnes yleiskaava on muutettu, enintään kuitenkin viiden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta. Ranta-asemakaavoista ei kuitenkaan ole mainintaa. Nyt pohdintaa herättääkin se, tarvitseeko ennen 1.5.2017 hyväksyttyjen ranta-asemakaavojen-alueilla hakea maisematyölupaa puun kaatoon vai ei.
Vastaavia lapsuksia ei saa jäädä nyt uudistettavaan alueidenkäyttölakiin. Epäselvyyttä herättävät kaavamerkinnät ja määräykset eivät palvele laajassa mittakaavassa luonnonsuojelua, eikä etenkään luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä. Ja että kenellekään ei jää epäselväksi, kirjoituksen ei ole tarkoitus vastustaa metsien suojelua. Suojelu täytyy toteuttaa oikeilla työkaluilla, joissa maanomistajan osallisuudesta ja oikeuksista korvauksiin on säädetty yhteisesti sovituilla pelisäännöillä.
