Energia- ja ilmastopolitiikan on tuettava teollisuuden kilpailukykyä ja siten talouskasvua. Tätä ovat poliitikot viime aikoina Brysselissä vaatineet ja lisäksi korostaneet kohtuuhintaisen energian tärkeyttä teollisuuden menestykselle. Ilmastonmuutos on siis tältäkin osin totta.

Muuttuneesta ilmastosta kertoo se, että viimeinkin talouskasvun veturina toimivan teollisuuden konetta halutaan virittää. Lisää kierroksia, parempaa pitoa. Yes Sir, kokeilkaamme myötätuulista teollisuuspolitiikkaa. Direktiivilääkkeitä on EU:ssa jo syöty, mutta anemia vaivaa yhä ja teollisuudesta on tulossa varsinainen ripakinttu.

Direktiivien kanssa puljaavat (ja heitä on todella paljon) tietävät, että jokaisen direktiivin alkuun on lätkäisty taikasanat Jobs and Growth. Tekemisen hintaa nostavan jäykän velvoitesäätelyn on perusteltu synnyttävän älykkäitä työpaikkoja ja vihreää kasvua. Usko tähän, jos sitä oli, on murentunut.

Jobs and Growth on toisaalta myös toteutunut. Yhdysvalloissa ja Aasiassa tosin, ja vieläpä ilman direktiivitulvaa. EU:ssa on saavutusten osalta ollut hiljaisempaa, olkoonkin, että puhetta on paljon. Direktiivien hierominen kaikkia jäsenmaita mahdollisimman tasaisesti sapettavaksi kompromissiksi on työllistänyt paljon, mutta kasvua se ei ole tuonut.

Nyt on EU:ssa alettu kiinnostua siitä, että tehdään tavaramme itse eikä ulkoisteta tuotantoa. Otetaan samalla ympäristövastuu omiin osaaviin käsiin. Esimerkiksi Suomessa meillä on puuta, vettä ja tehokkaasti tuotettua energiaa. Tehdään niistä sitä mitä parhaiten osataan, jalosteita maailman markkinoille. Ranskalaiset tehköön viinejä, Yes Sir, kyllä maistuu.

Sanotaan, että se mikä ei tapa, se vahvistaa. Se ei ole totta. Direktiivivetoinen näivetystaktiikka ei toimi. Sen sijaan panostukset kohtuuhintaiseen energiaan ja tasapuolisiin kilpailuolosuhteisiin antavat eurooppalaiselle teollisuudelle mahdollisuuden kehittää ympäristömyönteistä tuotantoa. Se toimii ja on hyvä pohja vuoden 2020 jälkeiselle politiikalle.