Metsäteollisuus on energiaintensiivinen, mutta ei päästöintensiivinen ala. Tähän on päästy panostamalla energiatehokkuuteen, ydinvoimaan ja uusiutuvaan energiaan. Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö sekä vetytalous tarjoavat alalle uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Jo nyt metsäteollisuuden tehtaiden polttoaineista noin 90 prosenttia on uusiutuvia. Ilmastotiekarttamme (2020) mukaan vuoteen 2035 mennessä tehtaiden energiatuotanto voi olla täysin fossiilivapaata. Päästäksemme tavoitteeseen EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan on tuettava investointi- ja toimintaympäristöämme.

Metsäteollisuuden viestit EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan:

‍

• Siirtymä kohti hiilineutraalisuutta tulee tapahtua ensisijaisesti vähentämällä fossiilisia päästöjä.

‍

• Biotalous on integroitava ilmasto- ja teollisuuspolitiikkaa koskeviin aloitteisiin ja lainsäädäntöihin, jotta biotalouden talous-,työllisyys- ja ilmastopotentiaali voidaan hyödyntää täysimääräisesti Euroopassa.

‍

• Biogeenisen hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä on edistettävä kannustimin eikä velvoittein. Tarvittava uusi teknologia ei synny velvoitteiden vaan kannustimien avulla.

‍

• Biogeeninen ja fossiilinen hiilidioksidi on pidettävä erillään ilmastotavoitteissa, päästölaskennoissa ja raportoinnissa, jotta voidaan edistää nimenomaan biogeenisen hiilidioksidin hyödyntämistä.

‍

• Hiilivuotoa on torjuttava teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi suhteessa kolmansiin maihin.

‍

• Hakkuuvuotoa on torjuttava, jotta puunkäyttö ei siirry Euroopan ulkopuolelle.

‍

• Energiatehokkuutta on edistettävä siten, että se ei rajoita fossiilittoman energian tuotantoa ja käyttöä.

‍

• Vastikään päästökaupasta poistetut, yli 95 prosenttia biomassaa käyttävät laitokset on saatava takaisin päästökaupan kannusteiden piiriin. Juuri nämä laitokset ovat potentiaalisimpia kohteita biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle ja ilmastohyötyjen toteuttamiselle.

‍

• Nielupolitiikassa (LULUCF) EU:n on toimittava siten, että metsät eivät päädy fossiilisten hiilidioksidipäästöjen varastoksi. Tällainen lopputulema olisi ilmastolle haitallinen useasta eri näkökulmasta: metsät eivät ole pysyvä hiilivarasto, ilmastomyönteisiä puupohjaisia tuotteita jäisi tekemättä, kiertobiotalouden potentiaalia jäisi käyttämättä, ja ilmastonmuutoksen pääongelma eli fossiilisten raaka-aineiden käyttö saisi ansaitsematonta jatkoaikaa.