Jopa puolet Suomen kaikista teistä ovat liikennemäärältään hiljaisia. Tarkkaa määritelmää tälle ei ole, sillä vähäliikenteisyys on suhteellista ja vaihtelee laajasti eri puolella Suomea. Ilman näiltä teiltä lähteviä liikenteen puroja ei syntyisi sitä valtavirtaa, joka kulkee päivittäin Suomen kiireisimmillä pääväylillä.

‍

Pelkästään puukuljetuksia lähtee vähäliikenteiseltä tieverkolta jopa 3000 – 4000 kappaleen päivätahtia. Metsäteollisuuden raaka-aineet haetaan metsästä ympäri Suomea ja toimitetaan tuotannon kautta maailman markkinoille. Kun maailmalle ponnistetaan Euroopan takaperukoilta, kurottavana on melkoinen logistinen takamatka. Hidasteisiin liikenneverkolla ei ole varaa.

‍

Panostukset vähäliikenteiseen tieverkkoon ovat tulevaisuuden kasvun ja liikkumisen edellytys

‍

Vähäliikenteinen tieverkko on Suomen teiden verisuonisto. Ei ole yhdentekevää, miten se mahdollistaa elinkeinoelämän kuljetuksia ja kasvua. Huonokuntoiset väylät väistämättä heikentävät saavutettavuutta, kasvattavat kuljetusmatkoja, lisäävät polttoainekulutusta ja sitä kautta päästöjä. Vaikutus koko arvoketjuun on mittava.

‍

Vähäliikenteinen tieverkko on Suomen teiden verisuonisto. Ei ole yhdentekevää, miten se mahdollistaa elinkeinoelämän kuljetuksia ja kasvua.

‍

Asian merkitys korostuu, kun huomioidaan metsäteollisuuden tuotteiden lupaavat tulevaisuuden näkymät. Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) selvityksen mukaan (2020) Suomessa puusta valmistettujen tuotteiden globaali ilmastohyöty on yli 16 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Metsäteollisuuden investoinnit eri puolille Suomea vahvistavat viestiä tulevaisuuden alasta.

‍

Samanaikaisesti vähäliikenteisen tieverkon kunto laskee vuosina 2021 – 2032. Rahoitusta pystytään kohdentamaan ennen kaikkea pistemäisiin tarpeisiin, tosin tarpeita korjausvelkaisella tiestöllä on rutkasti enemmän kuin mahdollisuuksia vastata niihin. Liikenneverkon strateginen tilannekuva (Liikenne12) ennakoi huonokuntoisille teille uusia paino- ja nopeusrajoituksia.

‍

Vähäliikenteisten teiden arvostus nousuun

‍

Kun rahoituksen realiteetit on julkilausuttu, vähäliikenteisten teiden tulevaisuus näyttää synkältä. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee keskustelua siitä, mitä vähäliikenteisen tieverkon rapautuminen tarkoittaa elinkeinoelämän kasvulle, alueelliselle saavutettavuudelle ja mahdollisuuksille vastata ilmastonmuutokseen.

‍

Tällä hetkellä vähäliikenteisten teiden kuntoa ja käyttöä tunnetaan edelleen rajallisesti. Potentiaalia ja kiinnostusta tietopohjan laajentamiselle digitaalisin keinoin on, ja uusien työkalujen käyttöönottoa on määrätietoisesti edistettävä.

‍

Samalla tarvitaan uutta ajattelua, kun väylärahoituksessa painaa entistä enemmän lopputuloksen vaikuttavuus. Entä jos liikennemäärien ohella vähäliikenteisten teiden arvoa mitattaisiin niiden yhteiskunnallisella ja kansantaloudellisella merkityksellä? Huomioitaisiin myös se arvonlisä, joka tieverkosta riippuvaisella elinkeinoelämällä on koko Suomelle. Pelkästään metsäteollisuuden verokertymän on arvioitu vuositasolla nousevan epäsuorat vaikutukset huomioiden noin 2,7 miljardiin euroon.

‍

Entä jos liikennemäärien ohella vähäliikenteisten teiden arvoa mitattaisiin niiden yhteiskunnallisella ja kansantaloudellisella merkityksellä?

‍

Ennen kaikkea tarvitaan jaettua visiota siitä, miten vähäliikenteisen teiden arvostus saadaan nousuun uusin keinoin. Hiljaisten teiden on jatkossakin voitava mahdollistaa elinkeinoelämän kasvua, alueiden saavutettavuutta ja ilmastonmuutoksen hillintää.

‍

Teksti on julkaistu Tie&Liikenne-lehdessä lokakuussa 2021.