Valtioneuvosto antoi 19.3. eduskunnalle esityksen pesimäaikaisia metsähakkuita koskevasta lainsäädännöstä. Metsäteollisuus ry katsoo, että uusi lainsäädäntö on tarpeellinen, jotta velvoitteet ovat jatkossa selkeät ja täsmälliset metsäalan toimijoille.
– Uuden lain myötä aiemmin vapaaehtoiset käytännöt muuttuvat nyt pakollisiksi. Laki tuo myös joitain lisävaatimuksia metsänkäsittelyyn ja samalla se yhtenäistää koko metsäalan toimintatapoja, sanoo luontopolitiikan päällikkö Helena Herttuainen.
Erityisen tärkeää on, että lainsäädäntö saadaan voimaan mahdollisimman pian, jotta epäselviltä tilanteilta vältytään jo tämän kevään puunkorjuussa.
Linnuston tila metsissä on vakaa
Suomessa pesii säännöllisesti 244 lintulajia ja noin 46,7 miljoonaa lintuparia, joista noin kolme neljäsosaa elää metsissä. Pitkällä aikavälillä lajimäärä on kasvanut, vaikka parimäärissä on havaittu laskua.
Metsälinnuston osalta kuva on vakaa. Metsien yleisten pesimälintujen kannat ovat vähintään hieman paremmalla tasolla kuin seurannan alussa 1970-luvun lopulla, ja 2000-luvulla kehitys on ollut pääosin vakaa. Sen sijaan soiden ja maatalousympäristöjen lintukannat ovat laskeneet.
Arvioiden mukaan pesimäaikaisissa hakkuissa tuhoutuu vuosittain 120 000–130 000 pesää. Luku voi tuntua suurelta, mutta sitä on syytä peilata muihin lintujen kuolleisuuden syihin. Arvioiden mukaan Suomessa kotikissat metsästävät yli kolme miljoonaa lintua vuodessa, ja törmäykset rakenteisiin ja ajoneuvoihin tappavat jopa 12,6 miljoonaa lintua. Nämä ovat kokonaan eri mittaluokan uhkia, kuin metsätalouden pesimäaikaiset toimet.
– Nämä luvut ohjaavat katsetta olennaiseen. Linnuston suuri kuva ei muutu metsätalouden pesimäaikaisista toimista, vaan ratkaisevampia tekijöitä ovat elinympäristöjen laatu ja rakenne, Herttuainen painottaa.
Lisäksi muuttolintujen osalta elinympäristöjen tarkastelua tulee tehdä laajemmin, kuin vain Suomessa. Myös ilmastonmuutoksella on oma vaikutuksensa linnustoon. Osa eteläisistä lajeista hyötyy lauhtuvista talvista, kun taas pohjoisten lajien levinneisyyden ennustetaan supistuvan merkittävästi.
Hakkuut alimmillaan pesimäaikana
Hakkuita tehdään yhteensä noin 3,5 prosentilla metsämaasta vuosittain. Uudistushakkuiden osuus on 0,8 prosenttia ja kasvatus- ja muiden hakkuiden osuus 2,8 prosenttia.
Metsäteho Oy:n selvityksen mukaan metsien hakkuut ovat korkeimmillaan tammi-maaliskuussa ja laskevat alimmilleen pesimäaikana. Pesimäaikana tehdään noin 16 % vuotuisista hakkuista. Erityisen linnustorikkaissa elinympäristöissä hakkuut vähenevät tuolloin vielä tätäkin enemmän.
Tätä kehitystä vahvistaa entisestään uusi metsälainsäädäntö. Se kieltää hakkuut pesimäaikana linnustotiheimmissä elinympäristöissä, velvoittaa säästämään kolopuut ja lahopuun sekä turvaamaan havaitut pesät, joissa pesintä on käynnissä.
– Uuden metsälainsäädännön myötä aiemmin osin vapaaehtoiset käytännöt muuttuvat yhtenäisiksi ja velvoittaviksi. Pesinnän turvaaminen kohdistuu siis sinne, missä sillä on suurin vaikuttavuus, sanoo Herttuainen.
Sekapuustoisuuden lisääminen, lahopuun säilyttäminen, suojelualueet, vesistökuormituksen vähentäminen ja soiden ennallistaminen ovat toimenpiteitä, joilla on pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia lintujen elinoloihin.
Kestävä metsätalous ja lintujen suojelu eivät ole vastakohtia
Kattava hakkuukielto pesimäaikana ei olisi tehokas, eikä tarkoituksenmukainen ratkaisu lintukantojen turvaamiseksi. Laajalla hakkuukiellolla olisi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Arvioiden mukaan se lisäisi puunhankinnan kustannuksia yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Käytännössä puuta ei pystytä korjaamaan, varastoimaan ja kuljettamaan laitoksille ympärivuotisesti, jos hakkuita ei olisi mahdollista tehdä ympärivuotisesti. Vaikutukset ulottuisivat työllisyyteen, logistiikkaan, vientiin ja julkiseen talouteen.
Samalla puun käytön väheneminen Suomessa siirtyisi todennäköisesti muualle, usein maihin, joissa ympäristövaatimukset ovat Suomea heikommat. Tämä heikentäisi uusiutuvista materiaaleista tehtyjen tuotteiden saatavuutta ja kilpailukykyä – ja muovi ja muut fossiiliset materiaalit saisivat jalansijaa tilalle. Tätä tuskin kukaan toivoo.
– Suomalainen metsätalous huomioi linnuston paremmin kuin koskaan: ohjeet ovat käytössä, laki vahvistaa niitä ja luontotietoa hyödynnetään entistä tehokkaammin. Kun asiaa tarkastellaan kokonaisuutena, linnut ja kestävä metsätalous mahtuvat samaan metsään, Herttuainen summaa.
