Presidentti Trumpin tullipolitiikka on vienyt kansainvälisen kaupan uudelle, ennennäkemättömän turbulentille aikakaudelle. Olemme siirtyneet kamppailuun, jossa kauppapolitiikkaa käytetään pelivälineenä muiden kuin yksin kauppapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Taivastelua ottelun tilannekuvasta USA:n ja sen kauppakumppaneiden välillä on riittänyt – ja riittää valitettavasti jatkossakin.
Miltä meno näyttää metsäteollisuuden näkökulmasta? Kärsiikö Suomi enemmän vai vähemmän tulleista kuin muut maat? Entä ovatko metsäteollisuuden tuotteille asetetut tullit meille etu vai haitta suhteessa muiden maiden vastaaviin tasoihin tai millaista suhteellista tullietua tai -haittaa suomalaiset metsäteollisuuden yritykset kohtaavat kilpaillessaan Yhdysvaltojen markkinoilla?
Pelitilanne on vaihdellut muutamassa kuukaudessa nopeasti. Ensimmäisessä erässä, heinäkuun lopussa, EU ja Yhdysvallat pääsivät tullien osalta sopimukseen. Tennistermein kuvattuna Yhdysvallat otti 15–0 johdon: EU:n tuotteille asetettiin 15 prosentin tullitaso ilman vastatulleja. Sopimus jäi kuitenkin vain karkeaksi raamiksi, ja se sisälsi useita poikkeuksia. Niitä on sittemmin tullut lisää, mutta joitakin on myös poistunut.
Paperi- ja kartonkituotteisiin on koko tarkasteluajanjakson ajan kohdistunut 15 prosentin tulli Yhdysvalloissa, mikä aiheutti pienen suhteellisen tullihaitan Suomelle verrattuna kilpailijamaihin. Kilpailijamaiden poikkeukset kuitenkin poistuivat lokakuussa ja paperi- ja kartonkituotteiden suhteellinen asema palautui ennalleen. Metsäteollisuuden tuotteista puutuotteet taasen olivat alkuun vapautettuja tulleista kansalliseen turvallisuuteen liittyvän tutkinnan vuoksi, mutta lokakuun puolivälistä alkaen niihinkin on kohdistunut tulli. Suhteellinen tullietu kuitenkin säilyi, koska merkittävimmälle puutuotteiden viejälle Kanadalle tullit nousivat vielä korkeammiksi.
Sellutuotteisiin kohdistui aluksi EU:n yleinen 15 prosentin tulli, mutta syyskuussa Trumpin toimeenpanoasetus poisti tullit, palauttaen tuotteiden aseman aikaisempaan tullittomaan nollatasoon. Kokonaisuutena Suomen metsäteollisuuden vienti Yhdysvaltoihin on nauttinut pientä suhteellista tullietua kilpailijamaihin verrattuna.
Pysytkö perässä? Niinpä. Hankalaa on.
Kuvio 1. Suomesta Yhdysvaltoihin vietävien tuotteiden suhteellinen tullietu tai -haitta kilpailijamaihin verrattuna.
Todellisuudessa tullit ovat todennäköisesti hyödyttäneet vain Yhdysvaltain liittovaltion rahankeruukolehtia. Tulliprosenttien vertailut eivät huomioi epäsuoria vaikutuksia, jotka ovat olleet merkittävästi yksittäisiä päätöksiä haitallisempia. Tullipolitiikka on lisännyt epävarmuutta, hillinnyt kuluttajakäyttäytymistä, nostanut tuontituotteiden hintoja Yhdysvalloissa ja heikentänyt yksityistä kulutusta etenkin kehittyneissä talouksissa. Talouskasvu on hidastunut ja ennusteita on jouduttu tarkistamaan alaspäin.
Suurin uhka metsäteollisuudelle ja EU:lle on kuitenkin kauppavirtojen mahdollinen ja vielä pitkälti näkymätön uudelleen ohjautuminen. Alkuvuoden aikana metsäteollisuustuotteiden vienti on ollut niin viime vuotta kuin kolmen viime vuoden keskiarvoakin suurempaa. Alkuvuonna vienti Yhdysvaltoihin oli itseasiassa hyvällä tasolla, tulleihin pyrittiin varautumaan viemällä tavaraa ennen niiden voimaan tuloa. Viime kuukausina niin ulkomaankaupan vienti kokonaisuudessaan kuin vienti Yhdysvaltoihinkin on kuitenkin heikentynyt.
Kauppavirtojen muutosten ennakointi on vaikeaa. Selvää kuitenkin on, että vapaakauppaan tottuneessa maailmassa tavaravirta löytää kyllä uuden reitin – kuin joki uuden uoman.
Yksi tullisodan kärsijöistä on Kiina, jonka talouskasvu on hidastunut. Ensi kuun alussa Yhdysvaltain ja Kiinan tullineuvottelujen määräpäivä voi jälleen muuttaa kilpailuasetelmia. Kiinan hiipuva kotimainen kysyntä pakottaa maan panostamaan vientiin. Tämä puolestaan voi lisätä kilpailua markkinoilla ja asettaa paineita eurooppalaiselle tuotannolle.
Jo nyt on viitteitä siitä, että Kiinasta on alkanut virrata esimerkiksi paperi ja kartonkituotteita Euroopan markkinoille. Suuri kysymys on, onko EU:lla tarvetta reagoida kauppavirtojen muutoksiin tullien seurauksena. Vaikka EU on perinteisesti puolustanut vapaakauppaa, ei ole mahdotonta, että se voisi joutua turvautumaan tulevaisuudessa kaupan suojatoimiin. EU:lla on valmisteltuna tätä varten esimerkiksi Anti-Coercion Instrument, jota ei ole vielä käytetty.
Tilanne pysynee arvaamattomana ainakin niin kauan kuin Trump on presidenttinä, mutta tullit, ne ovat kyllä tulleet jäädäkseen. Seuraamme aktiivisesti geotalouden myllerrystä.
Teksti on julkaistu alun perin Talouselämässä 25.10.2025.
