Suomi elää vahvaa talouden nousukautta maailmanlaajuisen elvytyksen vetämänä. Ensi vuoden kasvuprosentit näyttävät hyviltä, kuluttajien luottamus omaan talouteen on korkealla, työllisyys vahvistuu ja verokertymä vankistuu. Eikö juuri nyt ole oikea aika laittaa omat nurkat kuntoon ja vahvistaa valtiontalouden pohjaa?

‍

Väärin arveltu. Talouden hyvä vire ei näy missään, kun hallitus valmistautuu budjettiriiheen.

‍

Valtiovarainministeriö on tuomassa hallituksen päätettäväksi budjettiesitystä, jossa maamme velkaantuu ensi vuonna peräti 6,7 miljardilla eurolla. Eri ministeriöissä on budjettipohjia koottaessa löydetty paljon tärkeitä menokohteita. Lisäksi hallituspuolueiden kesken on jo pontevasti esitetty uusia ehdotuksia budjettimenojen kasvattamisesta.

‍

Hallituksen itsekehu siitä, että velanotto olisi pienenemässä miljardilla ennakoidusta on kyseenalaista, kun ensi vuoden budjetissa joka kymmenes euro on velkarahaa. Koronaan liittyvät menot eivät enää selitä ammottavaa alijäämää. Hallitus pumppaa holtittomasti rahaa talouteen.

‍

Vahvan talouskasvun aikana ei tule elvyttää taloutta. Päinvastoin. Talouden voimaantuessa tulisi toteuttaa tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia ja vahvistaa työllisyystoimia, jotta ollaan valmiina ottamaan vastaan heikompi suhdanne, joka sekin taas taatusti tulee. Juuri nyt julkisten menojen kasvua olisi varottava - ja jos johonkin investoidaan, kohteiden tulisi olla kasvua ja investointeja tukevia aitoja tulevaisuusinvestointeja, ei vain sellaisiksi kutsuttuja.

‍

Julkisen sektorin velkaantuminen on myrkkyä teollisuudelle

‍

Maamme hallituksen tulisi palauttaa uskottavuus kehysmenettelyyn ja talouspolitiikkaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että julkisen talouden menot on saatava kuriin. Voimakas velkaantuminen heikentää yritysten toimintaympäristön ennustettavuutta, sillä se lisätä painetta tasapainottaa tulevaisuudessa julkista taloutta veronkorotuksin.

‍

Teollisuus tarvitsee vakaan ja pitkälle kurottavan näkymän tulevaan.

‍

Ikääntyvässä Suomessa tulisi kannustaa työntekoon, yritystoimintaan ja investointeihin, sillä pidemmän aikavälin kasvunäkymä on tämänhetkisestä pyrähdyksestä huolimatta vaisu. Suomen työllisyysaste ei riitä ylläpitämään nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota. Hallituksen tulisi budjettiriihessään tarttua tosissaan sekä työllistämisen edellytyksiin että työn tekemisen kannustavuuteen.

‍

Teollisuus tarvitsee vakaan ja pitkälle kurottavan näkymän tulevaan. Samalla on pidettävä huoli siitä, ettei teollisuuden kilpailukykyä ja Suomen houkuttelevuutta sijoituskohteena heikennetä. Osaavan työvoiman saatavuus on varmistettava, metsätalouden kannustejärjestelmän rahoitus turvattava ja Suomen logistinen takamatka on alati pidettävä mielessä.

‍

Näillä eväillä mentäisiin jo pitkälle metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa. Se olisi hyväksi koko Suomelle.

‍