Kun uusi vuosi käynnistyy, monien ajatukset kääntyvät talouteen ja talouden suunnan arviointiin. Talouspolitiikan päättäjien keskuudessa tilannekuva näyttää olevan helpottunut, kun monet Suomen makrotalouden indikaattorit antavat aihetta tyytyväisyyteen. Onhan työllisyysasteen kipuaminen hallituksen tavoittelemaan 72 prosenttiin ja julkisen talouden velkaantuminen taittuminen alle 60 prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen kiistatta helpottavaa vaalikauden lopun häämöttäessä.
Yrityksissä ja reaalitalouden parissa työskentelevien tilannekuva on jo huolestuneempi. Markkinoiden riskejä kuvaava volatiliteetti on kasvanut ja huolet taantumasta ovat lisääntyneet selvästi brexitin, protektionismin kasvun ja kansainvälisen talouden hidastumisen myötä. Talousennusteita tälle ja ensi vuodelle on laskettu ja Suomen taloudenkin nopein kasvuvaihe on useimpien ennustelaitosten mukaan ohitettu.
Lisäksi uuden arvion mukaan väestörakenne vaikuttaa epäsuotuisasti ja rajusti julkisten menojen kasvuun samalla kun talouskasvu hidastuu. Tämä antaa aihetta julkisen talouden pidemmän aikavälin menorakenteen rukkaustarpeisiin, ainakin valtiovarainministeriön virkamiesten mielestä, jos ei muiden.
Me vientiteollisuudessa seuraamme kansainvälisten markkinoiden kehitystä tarkkaan ja huolellisesti myös Suomen kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta. Kustannuskilpailukyvyllä tarkoitetaan avoimen sektorin tuotannon ja työllisyyden edellytyksiä sen suhteen, miten kotimaiset kustannukset kehittyvät muihin maihin verrattuna. Avoin sektori taas tarkoittaa niitä tuotannon aloja, jotka kohtaavat vahvimmin ulkomaisen kilpailun.
Vientiteollisuudelle kustannuskilpailukyvyn seuranta on tärkeää muun muassa tuotannon arvoketjun optimoinnin ja investointien sijoittumisen näkökulmasta. Kustannuskilpailukyvyn kehitys ei ole, eikä sen tulisi olla, yhdentekevää muidenkaan alojen näkökulmasta.
Vientisektorin tuotannon ja työllisyyden kasvu parantaa tulonmuodostusta koko kansantalouden tasolla. Se parantaa myös työllisyyskehityksen edellytyksiä kotimarkkinaan pääosin perustuvilla aloilla. Suomessa vientiteollisuuden 10 työpaikkaa luo jopa 13 työpaikkaa muille toimialoille, selviää konsulttiyhtiö KPMG:n tuoreesta selvityksestä.
Kustannuskilpailukyvyn puutteella oli merkittävä vaikutus Suomen talouskehityksen heikkouteen niin sanotun menetetyn vuosikymmenen aikana. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvion mukaan yksinomaan vuosina 2009–2015 noin 100 000 työpaikan menetyksestä jopa puolet liittyi suoraan heikentyneeseen kustannuskilpailukykyyn.
Aivan viime vuosina Suomen kustannuskilpailukyky on kehittynyt suotuisampaan suuntaan, mutta sen kohentuminen ei kuitenkaan ole yhtä suurta kuin sen heikkeneminen takavuosina. Kustannuskilpailukyky ei Suomen Pankin käyttämien mittareiden valossa ole vieläkään vahvalla tasolla pidemmän aikavälin keskiarvoon suhteutettuna.
Nyt kun vientiteollisuuden suhdannetilanne on rauhoittumassa ja ennakoivat indikaattorit viittaavat suhdanteen jäähtymiseen – myös metsäteollisuudessa – on tärkeää, että yhteisessä ja poliittisessa päätöksenteossa on realistinen tilannekuva. Talouspolitiikkaa ohjaavien perusoletusten pitäisi olla mahdollisimman faktapohjaisia, oikea-aikaisia ja pitkäjänteisiä, jotta vanhoja virheitä ei toistettaisi.
Näin vaalivuonna tilannekuva ratkaisee tulevan hallitusohjelman talouspoliittiset linjaukset. Lisäksi tänä vuonna on monella keskeisellä toimialalla edessä liittokohtaiset työmarkkinaneuvottelut.
Me metsäteollisuudessa pidämme tärkeänä, että lunastamme vastuullisuussitoumuksemme taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä talouskasvusta. Näin me olemme toimialalla sitoutuneet toimimaan.
Samaan aikaan kansainvälisen kilpailun realiteetti on, että suomalaisella talouspolitiikalla teollisuuden kustannuksia ei tulisi omin toimin lyhytnäköisesti nostaa. On entistä tärkeämpää, että yksityinen ja avoimelle kansainväliselle kilpailulle altis sektorimme voi toimia reiluin pelisäännöin ja varmistaen osaltaan hyvinvoinnin edellytykset Suomessa.
Artikkeli on julkaistu Turun Sanomien Alio-palstalla 29. tammikuuta.
