Maapalloamme koettelee syvenevä vesikriisi: Luonnon ääri-ilmiöt yleistyvät ja kuivuus ja tulvat vaivaavat nyt myös Eurooppaa. Edes Suomi ei ole turvassa näiltä haasteilta. Ongelma pahenee, jollei sitä onnistuta hillitsemään ajoissa – tämä vaatii toimia ihan jokaiselta.

‍

Vesikriisin eri muodot koettelevat Eurooppaa. Etelä-Euroopassa raju kuivuus on aiheuttanut satojen menetystä ja käyttöveden säännöstelyä. Meillä Pohjoismaissa kaupunki-infra on kovilla rankkojen tulvien aikaan ja kuivuus kurittaa eniten maataloutta. Lisäksi yksi Euroopan merkittävimmistä ongelmista puhtaan veden riittävyyden kannalta on tehoton ja vanhentuva vesi-infrastruktuuri, joka on paikoitellen 1800-luvulta peräisin. Keskimäärin EU:n alueella puhtaasta vedestä hukataan putkistoissa noin neljäsosa, mutta alueittain luku voi nousta jopa yli 50 prosenttiin.

‍

EU:ssa on nyt herätty pohtimaan keinoja tilanteen helpottamiseksi. Miten ohjata teollisuuden, maatalouden sekä kuluttajien toimintaa ilman uutta regulaatiota? Kumpi on kriittisempää, veden laatu vai sen riittävyys? Miten saadaan vuotavat putket korjattua ajoissa, jolloin vahinkojen korjaukseen ei tarvitse enää tuhlata valtavasti resursseja? Näitä kysymyksiä pohdittiin hiljattain EU Green Week -konferenssissa Brysselissä, ja odotettavissa on, että aihe on uuden ja sitä seuraavien komissioiden agendalla yhä kasvavassa määrin.

‍

Metsäteollisuudessa kehitetään jatkuvasti veden käyttöön liittyviä toimia

‍

Metsäteollisuudessa olemme monien muiden lailla vedestä riippuvaisia. Toimialalla on jo pitkään kiinnitetty huomiota veden käyttöön, ja kannamme vastuun omasta toiminnastamme suomalaisten vesistöjen äärellä. Käyttämämme vesi ei kilpaile juomaveden kanssa, ja olemme onnistuneet vähentämään vuosikymmenten aikana vesistökuormitustamme merkittävästi.  

 

Tuotantolaitoksilla muun muassa tehostetaan jatkuvasti vesikiertoa raakaveden käytön ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Parhaimmillaan sama vesilitra kiertää tehtaillamme jopa 15 kertaa. Olemme myös onnistuneet vähentämään tuotantoon suhteutettuna fosforipäästöjä 83 prosenttia ja jäteveden määrää 52 prosenttia vuoteen 1992 verrattuna. Olemme ylpeitä siitä, mitä olemme saavuttaneet. Kehitystä kuitenkin edelleen tarvitaan, ja siksi aiomme panostaa vesiensuojeluun myös jatkossa.

‍

Ratkaisuja etsittäessä on katse suunnattava laajalle

‍

Luonnonolosuhteiden muutokseen sopeuduttaessa kekseliäisyys, innovaatiot, ja sopeutumiskyky ovat koetuksella. Ratkaisuja yritetään keksiä sekä teknologian että uusien toimintatapojen avulla. Etelä-Euroopan maissa on muun muassa ryhdytty rajoittamaan kansalaisten vedenkäyttöä. Vuotavissa putkissa on laskettu vedenpainetta veden hukkaamisen vähentämiseksi. Virossa taas esimerkiksi myrskyviemäreiden rakentamisella on onnistuttu vähentämään sadevesien aiheuttamia hätätilanteita merkittävästi. Euroopassa on myös testattu viljelyyn sopeutumattomien maa-alueiden hyödyntämistä ruoantuotannon sijasta rehutuotantoon. Ennakoiva työ on ratkaisuja mietittäessä avainasemassa.

 

Siinä missä metsäteollisuus, koko Suomi on jo pitkään pyrkinyt pitämään vesistöjensä kunnosta hyvää huolta. Nyt myös kuivuusriskien hallintaan on alettu valmistelemaan kansallisia suuntaviivoja. Näitä suuntaviivoja laadittaessa ja vietäessä eteenpäin toimenpiteiksi on ensiarvoisen tärkeää huomioida, ettei luvanvaraisia toimijoita, kuten teollisuutta, kuriteta liikaa. EU-tasolla vesikysymyksissä maantieteelliset erot ovat valtavia. “One size fits all” ei tässä tapauksessa päde, ja Suomen on saatava äänensä kuulumaan. Runsaat vesimuodostumat ovat Suomessa etuoikeus, joten pyritään pitämään huoli siitä, että pääsemme yhteiskuntana myös jatkossa hyödyntämään arvokasta luonnonvaraamme.

‍