Aloitin Metsäteollisuus ry:n viestintäjohtajana huhtikuussa. Tulin sisäministeriön viestintäjohtajan jakkaralta. Totuin ministeriössä melkoiseen mylvintään. Monet sisäministeriön tontille kuuluvat teemat – maahanmuutto päällimmäisenä – saivat aikaan erittäin intohimoista julkista debattia, somessa pahimmillaan vihapuheen tunnusmerkkejä täyttävää öyhäämistä, jossa niin sanotut keskustelijat harvoin kuuntelivat toinen toisiaan, saati saavuttivat yhdessä yhtään mitään.
Helppo ei houkuta, mutta ajattelin kuitenkin, että tuskin metsäteollisuuden tantereilla käytävä keskustelu olisi maahanmuuttokeskustelua masentavampaa. Ei onneksi ole, mutta kyllä parannettavaa on näilläkin kankahilla. Oli kyse faktoista, näkemyksistä tai mielipiteistä, puhumme kovin usein toinen toistemme ohi. Eikä tämä taida olla yksin metsäsektorin tai sisäasiainhallinnon murhe. Uskon, että Suomessa – niin monella mittarilla mitattuna maailman parhaassa maassa – olisi paljon petrattavaa tavassamme vaihtaa ajatuksia. Yhteisistä asioista käytävä julkinen keskustelu voisi olla rakentavampaa, oli sitten kyse maahanmuutosta tai metsien monimuotoisuudesta, yritystuista tai yleisestä asevelvollisuudesta.
Keskustelun tason parantaminen lähtee suun sulkemisesta ja keskittymisestä kuunteluun. Aika naiivia, ajattelee jo joku – ja passaa toki niinkin ajatella.
Maailma menee koko ajan monimutkaisemmaksi. Olemme entistä keskinäisriippuvaisempia, pirulliset ongelmat vaativat erilaisten näkökulmien ymmärtämistä. Miten ihmeessä selviäisimme, jos emme ymmärrä mitä muut ajattelevat? Miten ihmeessä voisimme vastata muiden asettamiin odotuksiin, jos emme tiedä mitä meiltä odotetaan, jos emme ensin kuuntele huolella mitä muut ajattelevat?
Mitä paremmin kuuntelemme toisiamme, kaikkine kummallisuuksineen kunnioitamme toistemme erilaisuutta ja erilaisia ajatuksia, sitä paremmin kykenemme ymmärtämään toisiamme. Ja kun alkaa ymmärtää toisen ajatuksenjuoksua, on mahdollista kelata yhdessä ratkaisuja entistä monimutkaisempiin pulmiin. Kun ymmärtää toista, voi erimielisyyksiäkin käsitellä rationaalisesti ja ilman turhaa tunteiden paloa. Mitä paremmin kykenemme käsittelemään eri näkökulmia tai erimielisyyksiä, sitä varmemmin saamme aikaan kokonaisuuden kannalta fiksumpia ratkaisuja.
Taikasana on dialogi. Dia logos, järjen kautta (jos meni väärin, joku varmasti korjaa), vuoropuhelua ja yhdessä ajattelua, samalla tasolla seisten. Dialogi on ihan muuta kuin asioiden suoraviivaista yksinkertaistamista ja oman näkemyksen tuuttaamista. Dialogi lisää luottamusta ja ymmärrystä ja turvaa, kaikkea sitä mitä tarvitaan, kun haparoidaan sumussa, pallotellaan uutta ja tehdään vaikeita päätöksiä.
Samalla kun dialogissa kuuntelee, kannattaa miettiä mitä ja miten sanoo. Paljon voitetaan, jos keskitytään asiaan eikä sanojaan, ei tölvitä tai dissata ihmistä, ei tutkijaa, ei journalistia, ei poliitikkoa eikä edes lobbaria. Huonoa ideaa sopii toki kritisoida, mutta ei sen esittäjää.
Me Metsäteollisuudessa olemme sitoutuneet viestimään avoimesti ja käymään aktiivista vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa – etenkin niiden kanssa, joiden kanssa teollisuudella on eniten erilaisia mielipiteitä. Tarvitsemme eriäviä ajatuksia, erimielisyyttä, erilaisia näkökulmia. Erilaisuutta yhteen nivomalla löydämme fiksuimmat ja kestävimmät ratkaisut ja pystymme ratkaisemaan entistä monimutkaisempia ongelmia. Haluamme kuunnella ja sitten keskustella. Tervetuloa vaihtamaan ajatuksia, täällä on mieli avoinna – ja suu kiinni.
