Suomen maapinta-alasta on noin kolmannes suota tai turvemaata. Tästä alasta noin puolet on ojitettu. Suometsien puuston vuotuinen kasvu on 2,5-kertaistunut 10 miljoonasta kuutiometristä 25 miljoonaan kuutiometriin 1950-luvulta lähtien.
Suometsillä on iso merkitys metsäteollisuuden puuhuollolle. Suometsien osuus kuitupuun kertymästä on 21–25 % ja tukkikertymästä 15–18 %. Alueelliset erot ovat kuitenkin isoja.
Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen MetsäVesi-hankkeen hiljattain julkaistujen tulosten mukaan metsätalouden aiheuttaman vesistökuorman osuus on aiemmin arvioitua suurempi. On kuitenkin huomionarvoista, että metsistä ja soilta tuleva kokonaiskuormitus ei ole kasvanut.
Aikaisempien tutkimustenkin tuloksissa on isoja eroja. Siksi tarvitaan pitkäaikaista ja samoilla kohteilla tehtyä jatkotutkimusta. Myös alueelliset erot ovat suuria, joten tutkimusta tarvitaan eri puolilta Suomea.
Metsätalouden vesistövaikutusten minimointi on metsäteollisuudelle tärkeä asia ja kaikilla on halu toimia siten, että toiminnan haitalliset vesistövaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Metsäteollisuus on sitoutunut vastuullisuussitoumuksissaan vähentämään omassa toiminnassaan metsätalouden vesistövaikutuksia ja edistämään keinoja, joilla metsien hoitoon ja käyttöön liittyvä vesistökuormitus pienenee.
Myös metsätalouden kannustejärjestelmällä (nykyinen kemera-laki) on merkitystä, ja sitä ollaan uudistamassa. Uuden kannustejärjestelmän tulee edistää suometsien hoidon kokonaisvaltaista suunnittelua, tehokkaita vesiensuojeluratkaisuja sekä tuhkalannoitusta.
Turvemaiden metsät ovat ekologisesti hyvin monimuotoisia ja paikalliset hydrologiset olot vaihtelevat eri puolilla maata. Siten käytännön metsätalouden toimenpiteissä ei ole yhtä ainoaa menetelmää, joka sopisi joka kohteeseen.
