Joulukuussa Pariisin messukeskuksessa pyörii leegio monesti pettyneitä, mutta aina toiveikkaita ilmastoneuvottelijoita. Toiveikkaiden sakkiin kuuluu myös eurooppalainen teollisuus. Kotimatkalla kainalossa on joko pullo kuohuvaa tai märkä patonki.
Alkuun hyvät uutiset. Yhä useampi valtio on halukas tekemään jotain ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Noin 150 valtiota on ilmoitellut ”kansallisesti aiotut panokset” päästöjen vähentämiseksi. Kuinka aikomuksille käy, jos ne ajautuvat törmäyskurssille esimerkiksi talouskasvun kanssa? Se jää nähtäväksi.
Väliin huonot uutiset. Kattavat aikeet osallistua ilmastotalkoisiin ei ole synonyymi tasapuoliselle sopimukselle. Yhteismitallinen ja kilpailukykyvaikutuksiltaan tasapuolinen ilmastosopimus on ainoa kestävä ilmastoratkaisu. Valitettavasti se voi jäädä haaveeksi, koska muut maat tuskin asettavat yhtä kovia tavoitteita kuin EU.
Ei ole salaisuus, että EU:n orpo etukeno ei pysäytä ilmastonmuutosta. Kaikki tietävät sen. Ilmastodiili toimii kunnolla ainoastaan, jos sen teollisuudelle aiheuttama kustannusrasite on samantasoinen kaikkialla. Muutoin reilu peli ei toteudu. Se on kylmää kyytiä EU:n taloudelle. Ja päästöt? Ne lisääntyvät maailmanlaajuisesti, jos tuotanto valuu löysempien tavoitteiden ja alempien kustannusten maihin.
Ilmastopuhe ylipäänsä on oma kummallinen maailmansa. Arvatenkin Pariisin jälkeen Euroopassa alkaa välittömästi huonosti perusteltu hölinä tavoitetason yksipuolisesta nostamisesta. Koska muutkin ilmoittavat tekevänsä jotain, niin EU tarvitsee sellaisen etukenon, että levikset repee. Jauhetaan mantraa kunnianhimosta. Visioidaan tulevaisuuden älykkäistä työpaikoista. Toivotaan houreisesti, että kasvavat energiakustannukset siivittävät teollisuutemme ennennäkemättömään iskuun. Realismi ja nykyiset duunit jäävät hölinän jalkoihin.
Loppuun kirkas toivonpilkahdus. Metsiä koskevissa neuvotteluissa pienellä Suomella on merkittävä rooli. Se on tärkeä henkivakuutus, sillä metsäinen Suomi on erityisen haavoittuva huonoille linjauksille. Suomelle luonteva lähtökohta on kertoa, kuinka kasvavan puunkäytön myötä voimme valmistaa maailmalle ilmastomyönteisiä tuotteita, vähentää fossiilisia päästöjä, lisätä uusiutuvaa energiaa sekä saada biotalous eli talous kuntoon. Ja kaikki tämä voidaan saavuttaa siten, että metsävarat kasvavat jatkossakin. Win-win-win-win-win.
