Suomalainen vientiteollisuus kilpailee kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi metsäteollisuuden tuotannosta 90 prosenttia menee vientiin, josta pääosa EU:n sisämarkkina-alueelle. Eikö olisikin reilua, että vaikka maiden ominaisuudet ovat erilaiset, edes kilpailuasetelma olisi kaikille sama?
Energiaveron suhteen ollaan takaa-ajajia
Vuoden 2011 alusta teollisuuden energiaveroja nostettiin Suomessa huomattavasti korkeammalle kuin muissa EU-maissa. Metsäteollisuuden tehtaiden osalta lisälaskua tuli yhdessä yössä noin 65 miljoonaa euroa jo ennestään korkeiden verojen päälle.
Muita korkeampi energiaverotus asettaa suomalaisen vientiteollisuuden kilpailijamaita huonompaan asemaan. Esimerkiksi Ruotsin metsäteollisuus ei maksa sähköveroa laisinkaan -kustannusetu suomalaiseen on lähes 130 miljoonaa euroa vuodessa. Tasapuolisen kilpailun nimissä suomalaisen energiavaltaisen teollisuuden veroleikkuria tulisi kehittää siten, että olisimme samalle viivalla kilpailijoidemme kanssa. Tämä on päätettävissä täysin kansallisesti.
Puolelle pelaajista tiukemmat säännöt
Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO haluaa kiristää laivapolttoaineiden rikkipitoisuusrajoja 4,5 prosentin enimmäispitoisuudesta 0,5 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Itämerellä laivapolttoaineiden rikkipitoisuuden rajoitukset kiristyvät kuitenkin huomattavasti aiemmin ja tiukemmiksi (0,1 prosentin rikkipitoisuus 2015 alkaen) kuin muilla merialueilla. Tiukempi aikataulu koskee vain alle puolta EU-maista.
Suomen metsäteollisuuden merikuljetusten kustannukset nousevat kiristysten takia merkittävästi ja – mikä huolestuttavinta – kaikkia kilpailijamaitamme enemmän.
Päästöjen vähentäminen on sinänsä tärkeä asia, mutta ensin olisi varmaan syytä varmistaa, että vähärikkistä polttoainetta on saatavilla ja kustannusvaikutukset selvillä. Uusien pelisääntöjen tulisi koskea tasaisesti kaikkia. Päästöt kun kulkevat ilmassa rajoista tai säännöistä huolimatta.
Ympäristön kannalta rikkipäästörajojen kiristykset voivat johtaa myös negatiiviseen lopputulokseen. Kuljetuksia voi kustannussyistä siirtyä lähimerenkulun reiteiltä maanteille, mikä lisää päästöjä ja ruuhkia. Käytännössä metsäteollisuuden päivittäinen laivarahti vastaa 1200 täysperävaunurekkaa, jota ei ole mahdollista sovittaa teille.
Kaikille tasavertaiset mahdollisuudet
Suomi ei voi vaikuttaa luontaisiin ominaisuuksiinsa maantieteellisesti kaukana ja merten takana markkinoista. Lähtökohtana Suomen politiikalle pitäisi olla siis kilpailuedellytysten asettaminen samalle tasolle kilpailijamaiden kanssa. Suomella ei ole varaa poliittisilla päätöksillä asettaa Euroopan tehokkaimpia metsäteollisuuden laitoksia heikompaan asemaan kuin mitä ne ansaitsevat.
