Ruosteenväristä teollisuuspolitiikkaa – miten vastata Trumpin heittämään haasteeseen
Republikaanien ehdokkaan Donald Trumpin voitto Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa heijastuu myös eurooppalaiseen teollisuuteen. Ennen kaikkea epävarmuus tulee lisääntymään ja juuri epävarmuudesta yritykset eivät pidä.
Sen jälkeen, kun markkinat ovat toipuneet yllätyksestä, katse kannattaa kääntää edessä oleviin muutoksiin teollisuuden toimintaympäristössä. Yksi kiinnostava kysymys liittyy siihen, miten ”ruosteenvärinen” teollisuuspolitiikka puree. Eli onnistuuko Trump tuomaan takaisin edes osan amerikkalaisille lupaamistaan työpaikoista.
Hänen voittonsa nojasi erityisesti niin sanotun ruostevyöhykkeen ihmisten ääniin. Siksi negatiivisen kampanjan tähtäimessä olivat muun muassa kauppa- ja ilmastopolitiikka.
Trumpin mukaan Tyynenmeren vapaakauppasopimus (TPP) muodostaa suuren uhan. Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta Naftaa hän puolestaan luonnehtii mahdollisesti kaikkien aikojen huonoimmaksi vapaakauppasopimukseksi. Myös TTIP-sopimusneuvottelut Euroopan unionin kanssa voivat jäädä pahaan solmuun.
Suomalaisen vientiteollisuuden näkökulmasta tilanne huolestuttaa, sillä esimerkiksi metsäteollisuuden tuotannosta noin 90 prosenttia menee vientiin. Yhdysvaltojen osuus metsäyhtiöiden yli 11 miljardin euron viennistä oli viime vuonna 6,5 prosenttia. Yhdysvaltojen vientimarkkinat ovat näin suomalaisille metsäyhtiölle suurin piirtein saman kokoiset kuin Kiinan mutta pienemmät kuin Britannian.
Eurooppa ei saa hätiköidä ilmastopolitiikassa
Trump on julkisesti todennut, ettei hän usko ilmastonmuutokseen. Trump myös uhkasi kampanjassaan neuvotella Pariisin ilmastosopimuksen uudelleen tai perua sopimuksen. Kumpaakaan vaihtoehtoa ei ole mahdollista toteuttaa kirjaimellisesti, ainakaan Trumpin itsensä päätöksellä.
Yhdysvallat, kuten muutkin sopimusosapuolet, voi erota ilmastosopimuksesta yksipuolisella ilmoituksella. Koko eroprosessi kestäisi noin neljä vuotta eli koko Trumpin kauden ajan.
On mahdollista, että Trump sekä republikaanien miehittämät senaatti ja kongressi eivät aja sopimuksesta irtautumista, mutta eivät samalla välitä siitä, saavuttaako Yhdysvallat tavoitteensa. Trump on lisäksi puhunut hiiliteollisuuden pelastamisesta ja toisaalta kansainvälisestä ilmastorahoituksesta vetäytymisestä.
Euroopan unioni on suhteellisen voimaton sen suhteen, mitä Yhdysvallat ilmastopolitiikassa tekee. Sen sijaan EU:n tulevat sitoumukset ovat omissa käsissämme. Varsinkin Trumpin valinnan aiheuttamassa tilanteessa Euroopassa pitäisi lopettaa haikailu entistä kovempien yksipuolisten EU-päästötavoitteiden perään.
Vaikka presidentti Trumpin vaikutusmahdollisuudet ovat poliittisen järjestelmän ansiosta rajatut, eikä entisen liikemiehen uskota toteuttavan kirjaimellisesti dramaattisimpia uhkauksiaan, uudenlaiseen haasteeseen kannattaa varautua.