On ollut mielenkiintoista seurata viime aikojen biotalouskeskustelua. Harvoin on yhteiskunnassamme keskusteltu mistään muusta asiasta yhtä laajasti ja intohimoisesti. Tämä viittaa asian poikkeukselliseen tärkeyteen, mitä biotalous Suomelle tietenkin on.
Suomalaisen metsäteollisuuden eräs menestymisen salaisuus on ollut, että sitä on haastettu kotimaassa kilpailijoita kovemmin. Timantit hioutuvat ristipaineessa ja niin tulee tapahtumaan myös suomalaiselle metsäbiotaloudelle. Mahdollisimman kova ja monipuolinen haastaminen on parhaimman kehityksen edellytys. Kun äärimmäiseen haastamiseen linkittyy kaikki kestävyyden osa-alueet tasapainoisesti sekä vientiteollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn tärkeyden huomioiva politiikka, suomalainen biotalous tulee pärjäämään.
Isossa kuvassa metsäbiotalous vastaa globaaliin väestön ja kulutuksen kasvuun uusiutuvasta puuraaka-aineesta tuotetuilla kestävillä tuotteilla. Pyyhkäisemme puukuidulla, pakkaamme ja kuljetamme sillä sekä teemme siitä vaatteita. Teemme puusta myös koteja, toimistoja, huonekaluja ja se toimii autojemme käyttövoimana. Tämän seurauksena metsäbiotalous työllisti Tapion taannoisen arvion mukaan vuosien 2011–2013 keskiarvoihin perustuen 81 200 henkilöä. Lisäksi sen tuotos oli 24,4 ja arvonlisä 7,1 miljardia euroa. Ala onkin ollut Suomen tavaraviennin veturi. Tästä kaikesta hyvästä puhutaan mielestäni nyt liian vähän – aivan kuin meillä olisi paremmat vaihtoehdot jo jossain olemassa.
Uusia valonpilkahduksiakin on nähtävissä: julkisuudessa puhutaan laajalla rintamalla puurakentamisen puolesta ja Metsäteollisuus haluaa sitouttaa koko metsä- ja ympäristöalan toimijat lahopuun lisäämiseen talousmetsissä.
Biotaloudessa on tärkeää sen toimien keskinäinen tasapaino ja suuntaaminen. Puun käytön kasvaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ekologiseen kestävyyteen ja mihin puuta käytetään. Talousmetsien kasvua ja lahopuumäärää on lisättävä, METSO-ohjelman tavoitteet täytyy saavuttaa sekä puun suorasta polttamisesta ja sen tukemisesta on siirryttävä jalostamiseen ja sivuvirtojen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tässä meillä biotalousarkkitehdeillä on tehtävää.
Kirjoitus on julkaistu Puumies-lehdessä 6/2017