Metsäluonnon monimuotoisuus luo perustan metsien kasvulle ja on siten metsien talouskäytön edellytys. Metsäalalla onkin luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta puhuttu, ja mikä tärkeintä, toimittu sen edistämiseksi jo vuosikymmeniä. Luonnon kannalta arvokkaimpien kohteiden suojelu sekä talousmetsän luonnonhoito kuten säästöpuiden jättäminen, lahopuun säästäminen ja vesistöjen suojavyöhykkeet ovat osa metsänhoidon arkea.
‍

Julkisessa keskustelussa luonnon monimuotoisuus on noussut ilmastokeskustelun rinnalle vasta aivan viime vuosina. Ja hyvä niin, sillä yhteen asiaan keskittymällä emme metsäasiassakaan pääse kovin pitkälle. Kasvanut kiinnostus luonnon monimuotoisuutta kohtaan antaa metsäalalle mahdollisuuden kertoa, mitä kaikkea tehdään jo nyt ja miten toimintaa kehitetään edelleen.
‍

Luke ja SYKE ovat tutkimuksissaan todenneet, että käytössä olevat talousmetsän luonnonhoidon menetelmät ovat oikeansuuntaisia ja niillä on positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Toimia tulee kuitenkin edelleen tehostaa. Parasta aikaa merkittävä tehostamisloikka otetaan, kun metsäsertifiointijärjestelmien, FSC:n ja PEFC:n, uudet metsänhoidon kriteerit otetaan käyttöön. Tämä tarkoittaa muun muassa, että Suomen talousmetsissä otetaan käyttöön entistä tiukemmat vaatimukset säästöpuiden koolle ja lukumäärälle. Myös vesistöjen suojavyöhykevaatimukset kasvavat. Kyse ei ole pienestä asiasta, sillä maamme talousmetsistä yli 90 prosenttia on sertifioitu.
‍

Metsien monimuotoisuustoimissa on tärkeää muistaa, että vaikutukset näkyvät etenkin uhanalaisessa ja vaateliaassa metsälajistossa pitkällä viiveellä. Mittava aikaväli tehtyjen monimuotoisuustoimien ja niiden tulosten välillä on ammattilaisillekin välillä turhauttavaa – puhumattakaan julkisesta keskustelusta, jossa faktat jäävät usein kiireen ja tunteen jalkoihin. Tarvitsemmekin entistä parempaa tietoja ja viestintää tehtävien toimien vaikutuksista. Esimerkiksi, miten paljon monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta metsissä on viidenkymmenen vuoden päästä ja mitä se tarkoittaa metsälajiston kannalta?
‍

Viimeisin lajiston uhanalaisuusarviointi antaa varovaista toivoa siitä, että kenties metsälajien osalta uhanalaistumiskehitys on jo saatu pysäytettyä. Uhanalaisten metsälajien osuus oli arvioiduista metsälajeista pysynyt samana kymmenen vuoden välein toteutettujen arviointien välillä. Metsälajeista uhanalaisia oli 9 %:ia arvioiduista lajeista. Kääntäen tämä tarkoittaa, että 91 %:ia arvioiduista metsälajeista pärjää varsin hyvin nykyisenkaltaisessa suojelun ja talousmetsien yhdistelmässä. Paljon työtä on jo siis tehty luonnon monimuotoisuuden hyväksi, mutta kehitystyötä pitää jatkaa vastakin.
‍

Positiiviset uutiset monimuotoisuustoimien vaikutuksista kannustavat metsäalan toimijoita jatkamaan ja kehittämään edelleen toimintaansa luonnon huomioon ottamisessa. Samaan aikaan metsien käyttöön kohdistuu monia muitakin tarpeita. Metsien terveydestä ja kasvukunnosta on pidettävä hyvää huolta, jotta metsät toimivat sekä hiilinieluina että tarjoavat uusiutuvaa raaka-ainetta korvaamaan fossiilisia materiaaleja. Yhteensovitettavaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen, ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen sekä puuntuotannon lisäksi on myös metsien sosiaalisessa ja kulttuurillisessa roolissa.
‍

Onneksi suomalainen talousmetsä on monikäyttömetsä, jossa luontaiset puulajit muodostavat perustan metsän eri ekosysteemipalveluille. Maankäyttömuotona metsä onkin erityinen, sillä samalla hehtaarilla voidaan tuottaa ratkaisuja moniin eri tarpeisiin. Tarvitaan kuitenkin edelleen lisää tietoa siitä, miten fiksuimmin yhteensovitamme Suomen tärkeimmän luonnonvaran, metsien, eri roolit.