Sipilän hallitus haastoi ohjelmallaan koko metsäsektorin. Vuotuinen 15 miljoonan runkopuukuution lisäystavoite on toimijoille oiva pähkinä purtavaksi. Metsäteollisuus on suhtautunut tavoitteeseen innostuneesti. Nykyisin tiedossa olevat investoinnit lisäävät runkopuun jalostuskäyttöä 10 miljoonaa kuutiota vuodessa jo ensi vuonna, mikäli kaikki sujuu ongelmitta.
Metsäteollisuus haluaa kasvun todella tapahtuvan ja vielä vahvasti kotimaiseen puuhun perustuen. Saadaanko kasvua oikeasti aikaiseksi, missä määrin ja miten iso osa siitä perustuu kotimaiseen puuhun? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä Suomelle sekä suomalaisen metsäsektorin toimijoille. Niihin myös metsäsektori voi aktiivisuudellaan olennaisesti vaikuttaa.
Jos metsäsektorin toimijat keskittyvät toistensa sättimiseen ja vastakkainasettelun rakentamiseen, niin epäonnistumme varmasti. Nyt ei ole varaa sivuraiteille ajoon eikä toimijakohtaisiin nollatoleransseihin. Fakta on, että puunkäytön lisäystavoitteeseen pääsy kotimaista puuraaka-ainetta käyttämällä edellyttää nykyistä paremmin toimivia puumarkkinoita. Lisäksi uusien investointien realisoituessa kokonaisuudessaan puunhankintaan tarvitaan myös voimallista puun tarjonnan lisäystä yksityismetsistä.
Metsäsektorin yhteistyön helmiä lähihistoriasta on sähköinen puukauppapaikka. Kaikille toimijoille ja metsänomistajille avoimeksi rakennettava valtakunnallinen, sähköinen kaupankäyntiympäristö on ainutlaatuinen koko maailmassa. Toimijoiden pitää nyt osaltaan varmistaa, että hallitus sisäistää kehitystyön merkityksen eikä ryhdy ”vatuloimaan” sen kärkihankestatuksen kanssa. Jos siinä ei ole eväitä valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi, niin haluan nähdä missä on.
Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihankekokonaisuus pitää sisällään konkreettisia työkaluja puumarkkinoiden rakenteiden ja toimivuuden parantamiseksi. Niiden sisältö luodaan hyvin pitkälle tänä keväänä. Teollisuus tulkitsee asian niin, että nämä kokonaisuudet laitetaan järkevimpään mahdolliseen asentoon ensin ja sitten katsotaan, tarvitaanko lisää keinoja hallituksen tavoitteen saavuttamiseksi.
Haastan koko metsäsektorin toimijat yhteistyöhön näiden kokonaisuuksien sisällön valmisteluun. Nyt jos koskaan alan toimijoiden viisaat päät on lyötävä yhteen. Virkamiehet tarvitsevat toimijoiden tukea asiassa.
Nostan kokonaisuudesta esiin kolme keskeistä kohtaa, joiden kaikkien sisältö rakennetaan tänä keväänä: metsävaratieto, kuolinpesät ja sukupolvenvaihdokset.
Metsävaratiedon tehokäytöllä parannetaan metsänomistajien palvelutasoa – eli tuotetaan lisää parempia ja kustannustehokkaampia palveluita metsänomistajille kilpailun lisääntymisen kautta. Yhteiseksi kehityssuunnaksi sopisi hyvin kilpailu palveluiden sisällöllä eikä metsävaratiedon omistuksella. Formaatin tulee olla sellainen, että metsänomistaja ja palveluntarjoaja pystyvät kommunikoimaan keskenään vaivattomasti, mikä mahdollistaa kaikkien palveluntarjoajien – esimerkiksi metsäpalveluyrittäjien – vapaan markkinoille pääsyn.
Kuolinpesien päätöksenteko on tunnetusti halvaantunut, jos kaikki osakkaat eivät ole samaa mieltä päätöksistä. Ongelmaa ei ole aidosti haluttu ratkaista, vaan on haettu mitä moninaisempia syitä, miksi asialle ei voitaisi tehdä mitään. Metsäpoliittinen päämäärämme ei voi olla kannustaminen pitkäkestoiseen kuolinpesämetsänomistukseen. Nyt pitää löytyä konkreettiset keinot uusien ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä olemassa olevien pikaiseen ratkaisemiseen. Oikealla polulla kuolinpesien elinkaaret pidetään mahdollisimman lyhyinä eikä tiloja pirstota, vaan ne siirretään kokonaisina aktiiviseen ja ammattimaiseen omistukseen.
Metsätilojen sukupolvenvaihdoksessa keskeistä on varmistaa puun liikkeelle saaminen, metsälörakenteen eheytyminen ja metsänomistuksen nuorentuminen. Ymmärtääkseni on mahdollista löytää ratkaisu, jossa voittajia ovat niin yksityismetsätalous, puuta käyttävä teollisuus kuin valtiokin. Tämä ratkaisu meidän toimijoiden pitää päättäjille nyt tarjota.
Peräänkuulutan laaja-alaisen yhteistyön tärkeyttä. Investointien kohdentuminen Suomeen, puun käytön kehitys ja sen kotimaisuusaste ovat monen tekijän summa. Mitä enemmän ymmärrämme toimijoina toisiamme ja haasteitamme, sitä parempia ratkaisuja löydämme. Suomen tila ja sektorikohtaiset kasvutavoitteemme edellyttävät nyt yhteistyön voimallista tiivistämistä. Päättäjämme ovat aidosti liemessä Suomen muiden haasteiden kanssa – ei tarjota heille lisää haasteita, vaan toimivia ratkaisuja.
