Moni meistä metsässä työkseen tai vapaa-ajalla liikkuvista on varmasti joskus törmännyt pieneen solisevaan noroon tai voimakkaammin virtaavaan puroon. Joku on voinut kalastaa virtaavassa vedessä tai hörpätä vettä lähteestä. Nämä niin kutsutut pienvedet ovat yksi metsäluontomme monimuotoisuuden kulmakivistä.
Pienvesien arvo monimuotoisuudelle on tunnistettu jo pitkään, ja ne on huomioitu sekä sertifikaateissa että lainsäädännössä suojakaistojen ja käsittelyrajoitteiden kautta. Tämä ei kuitenkaan poista haastetta, joka pienvesien tunnistamiseen maastossa voi liittyä. Erojen tekeminen noron ja puron, tai suoristetun uoman ja ojan välillä voi osoittautua yllättävän hankalaksi ja tulkintaerot rajatapauksien suhteen voivat olla merkittäviäkin.
Tietoa ja käsittelyohjeita on toki saatavilla, mutta jos palaamme lähtöruutuun ja pohdimme itse tunnistusta, käyvät oljenkorret vähiin. Eri kartta-aineistot antavat osviittaa mahdollisista esiintymistä, mutta loppukädessä tunnistus tapahtuu maastossa, oli tunnistaja sitten suunnittelija tai hakkuukoneen kuljettaja.
Käytännönläheiselle, tunnistusapua tuovalle oppaalle on siten huutava kysyntä. Tähän tarpeeseen olemme puuta jalostavassa teollisuudessa tarttuneet yhdessä alan toimijoiden kanssa ja keskustelut ovat muovautuneet hankeideaksi. Sen pohjalta Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry tuottavat oppaan, jossa tarvittava tieto löytyy niin sanotusti ”yhden pysähdyksen taktiikalla”. Vuoden loppupuolella julkaistava pienvesiopas on osa puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan toimeenpanoa.
Opas kerää yhteen kaikki sertifikaattien ja lakien tuomat vaatimukset ja velvoitteet. Ennen kaikkea tavoitteena on tuoda selkeyttä tunnistamiseen ja yhtenäistää tulkintoja kohteiden määrittelyssä. Oppaan tarkoitus on myös tarjota työkaluja ja toimintaohjeistusta, jotta monimuotoisuustekijät sekä eri painotuksilla toimivat metsänomistajat tulisivat huomioiduiksi.
Kaikki suunnitelmat ja oppaat, hyvätkin sellaiset, ovat loppujen aluksi kokonaan tekemättä. Siksi haluamme luoda sisältöjä, jotka jatkavat metsäsektorin vuosikymmeniä jatkunutta monimuotoisuustyötä nimenomaan kentällä ja arjen askareissa. Pysyhän kuulolla ja ennän kaikkea, ota opas käyttöön!
