Joka päivä yli 5000 rekkaa ja kymmenet junalastilliset pitävät huolta siitä, että maamme yhden merkittävimmän teollisuudenalan tuotantolaitokset pyörivät ja tuottavat vientimme kärkituotteita: paperia, kartonkia, sellua ja sahatavaraa. Nämä metsäteollisuuden tuotantolaitokset ovat elintärkeitä yli 50 paikkakunnalle ja kymmenille tuhansille ihmisille, jotka saavat siitä päivittäisen elantonsa.Jo vuosia on puhuttu, että perusväylänpidon rahoitustaso on kestämätön. Samaan aikaan kun liikennemäärät kasvavat, on väylien kunnostamiseen ja hoitoon käytetty yhä vähemmän rahaa.
Hallituksen 28.8. julkaisema budjetti jatkaa valitettavasti samaa linjaa: erilaisia väylähankkeita laitettiin isosti liikkeelle, mutta perusväylänpidon rahoitustaso jatkaa laskuaan – peräti 70 miljoonalla eurolla! Mitä tästä seuraa? Tieverkko jatkaa rapistumistaan, nopeusrajoituksia on luvassa lisää, samoin painorajoituksia. Näin siitäkin huolimatta, että hallitus päätti viime lokakuussa sallia liikenteeseen suuremmat rekat ja näin tehostaa kuljetuksia.
Mittoja ja massoja kasvattanut suurten ajoneuvoyhdistelmien uudistus on erittäin tervetullut. Toteutuessaan se tuo merkittävät säästöt myös metsäteollisuudelle, sillä sen ansiosta nykyinen puumäärä liikkuu yhä vähemmillä autoilla. Niin, toteutuessaan… Toteutumisen kannalta olennaista on, että teillä ja silloilla pääsee ajamaan. Nyt näyttää entistä uhkaavammin siltä, että tästä on muodostumassa uudistuksen merkittävä pullonkaula.
Jos uudistus ei toteudu, sillä on suorat vaikutukset niin metsäteollisuuden kuin kuljetusyritystenkin kilpailukykyyn. Kuljetusyrittäjät ovat ansiokkaasti investoineet uuteen kalustoon – arviolta jo lähes puolet raakapuun kuljetuksissa käytettävästä kalustosta on uudistuksen sallimia suurempia 68- tai 76-tonnisia rekkoja. Mikäli tiet ja sillat eivät salli niillä liikkumista, seuraa siitä yhä pidempiä kiertomatkoja, lastin välivarastointeja, työvoima- ja polttoainekustannuksia ja päästöjä. Käytännössä juuri niitä asioita, joita uudistuksella yritettiin vähentää. Kaikki tämä tilanteessa, jossa teollisuuden kuljetuskustannukset ovat jo nyt vaarallisen korkeat suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin.
Kilpailijamaista puheen ollen, Ruotsissa teihin ja ratoihin panostetaan kilometriä kohti lähes tuplasti se, mitä me täällä Suomessa – ja tanskalaiset investoivat peräti kuusinkertaisesti. Taloudellisesti vaikeina aikoina teollisuuden kilpailukyvyn tulisi ehdottomasti olla yksi keskeisistä panostuskohteista. Sillä, jos millä, on kauaskantoiset seuraukset pitkälle tulevaisuuteen.