Suomessa tuotetaan noin 100 miljoonan kuluttajan paperit ja pääosa tuotteista viedään Eurooppaan. Ei ole uusi asia, että painopaperin kulutus Euroopassa Suomen paperitehtaiden päämarkkinoilla on laskenut. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että globaalisti paperinkulutus ei ole koskaan ollut yhtä suuri kuin nyt, paperinvalmistuksesta 2/3 käytetään pakkauksiin ja pakkaamisen tarve kasvaa merkittävästi myös tulevaisuudessa. Myös Euroopassa.
Suomessa paperiteollisuuden tuotantorakenne on samankaltainen kuin 30 vuotta sitten: graafisten paino- ja kirjoituspapereiden osuus Suomen paperintuotannosta on noin 60 prosenttia, minkä takia suomalaiset metsäteollisuusyrityksen painiskelevatkin kannattavan liiketoiminnan ja uusiutumisen kanssa. Mutta kuka osaa sanoa, minkälainen tuotantorakenne meillä on 20 vuoden päästä? Todennäköisesti erilainen kuin tänään. Varmaa on se, että olemme ja elämme silloinkin metsien ympäröimänä.
Suomella on mahdollisuus selättää ympäristöön ja hyvinvointiin liittyviä haasteita lisäämällä metsien kestävää käyttöä. Metsäntutkimuslaitoksen arvioiden mukaan puuta voitaisiin tällä hetkellä käyttää kestävästi noin 70 miljoonaa kuutiota vuosittain ja kymmenen vuoden kuluttua jo 80 miljoonaa kuutiota. Koko tuo puumäärä voitaisiin käyttää pitkälle jalostettujen tuotteiden valmistukseen ja luomaan hyvinvointia myös tulevaisuuden suomalaisille.
Metsäteollisuutta on parjattu pienistä tutkimus- ja kehityspanosten suuruudesta. On kuitenkin aivan varmaa, että jokainen metsäteollisuusyritys on ymmärtänyt uuden kehittämisen olevan avainkysymys: ilman kehitystoimintaa ja todellisia tekoja ei ole tulevaisuutta.
Suomessa ja EU:ssa puhutaan paljon biotaloudesta, ja EU:ssa biotalous onkin asetettu vuoden 2050 visioksi. Samoin on tehnyt metsäteollisuus, mutta meillä on myös tarjota ratkaisuja sille paljon puhutulle biotaloudelle. Mutta miten lainsäädännöllä voitaisiin oikeasti edistää biotaloutta niin, että se ei jäisi virkamiesten abstrakteiksi ja korkealentoisiksi tavoitteiksi? Yksi teko olisi ohjata kulutusta suosimaan uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja tuotteita esimerkiksi puurakentamisessa ja julkisissa hankinnoissa.
Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä tukevaa politiikkaa siis tarvitaan. Olisi Suomen etu edistää uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä esimerkiksi pakkausratkaisuissa. Pohjoisista havumetsistä saadaan pitkäkuituista sellua esimerkiksi pakkausten lujuuden takaamiseksi.
