Temptation Islandia katsovat tietävät, miten Sami Kuronen kärventää talon asukkeja iltanuotiolla. Grillaavassa kuumotuksessa ei viihdy yksikään talon asukas – vaan Suomen metsissä tilanne on toinen. Melkein joka kymmenes Suomen metsien uhanalainen laji menestyisi peremmin, jos metsiemme paahteisimpien elinympäristöjen kärventävää kuumuutta vielä lisättäisiin entisestään puustoa poistamalla ja maanpintaa polttamalla. Kuulostaako brutaalilta? Tämä oli ennen luontaista häiriödynamiikkaa paahde-elinympäristöissä ja vastedes Metsäteollisuuden uusi toimintaohjelma puhaltaa yhteen hiileen näiden elinympäristöjen tilan parantamiseksi.
‍

Ennen vanhaan metsäpalot kuuluivat normaaliin luonnon häiriödynamiikkaan. Etenkin paahteiset ja valmiiksi kuivat alueet olivat herkästi syttyviä kohteita, johon salaman aiheuttama maastopalo helposti levisi. Palojen avartamilla alueilla paahtava auringon säteily sekä maaperän kuivuus muodostivat yhdessä ympäristön, jossa suurin osa luontaisista lajeistamme ei menestynyt. Vähäinen kilpailu loi kuivuuteen erikoistuneille lajeille edellytyksiä sopeutua tälle elinympäristölle, minkä seurauksena meillä on nykyisin useita ensisijaisesti paahde-elinympäristöissä eläviä lajeja.
‍

Sammutettujen maastopalojen seurauksena auringon säteiden ja maan välille on vähitellen muodostunut kasvillisuutta. Aurinkovarjoina toimiva puusto estää valonsäteet, mutta myös tiputtaa neulas- ja lehtimassaa maahan. Yhdessä teollisen toiminnan lisäämän typpilaskeuman kanssa tämä rehevöittää ja vähitellen peittää paljaat paahdeympäristöt muuttaen elinympäristön tavallisille metsälajeille suotuisammaksi. Kasvava kilpailu paahde-elinympäristöissä on lopulta ajanut luontaiset lajit uhanalaistumiseen. Voidaan jopa sanoa, että ihminen on tehnyt luonnolle karhunpalveluksen kiirehtiessään sammuttamaan kuivien kesien maastopaloja.
‍

Normaalin häiriödynamiikan puuttuessa paahde-elinympäristöjen tila on heikentymässä ilman ulkoista apua. Olennaista on tunnistaa kohteet, joissa voimme toimillamme parantaa elinympäristön tilaa. Pinta-alassa mitattuna näiden osuus Suomen metsistä on hyvin marginaalinen, mutta alueilla viihtyy jopa 7 prosenttia kaikista uhanalaisista metsälajeistamme. Pitämällä paahdeympäristöt harvapuustoisina ja kivennäismaan osin paljaana kunttaa polttamalla tai mekaanisesti poistamalla, saavutamme merkittäviä monimuotoisuushyötyjä.
‍

Metsäteollisuus ry:n uusi paahderinteiden hoidon toimintaohjelma tarjoaa maastotyöntekijöille työkaluja talousmetsien paahde-elinympäristöjen sekä niistä riippuvaisten uhanalaisten ja silmällä-pidettävien lajien tilan parantamiseksi. Ohjelman kautta halutaan tuoda esiin paahderinteiden mer-kitystä luonnon monimuotoisuudelle sekä lisätä osaamista alueiden tunnistamisessa ja hoidossa. Toiminta-ohjelman rakentaminen aloitettiin marraskuussa yhteistyössä Tapion sekä Hämeen am-mattikorkeakoulun kanssa ja se on käytössä maastokaudesta 2023 lähtien.
‍

Paahderinteet ovat erinomainen jatko Metsäympäristöohjelmassa jo käynnissä oleville Lehtojen hoidon- sekä Lisää lahopuuta talousmetsiin toimintaohjelmille. Näillä kolmella toimintaohjelmalla pystymme muun toimintamme ohella parantamaan merkittävästi uhanalaisten metsälajien ja -elinympäristöjen tilaa. Monimuotoisuustekojemme lyhyen ja pitkän aikavälin hyötyjä tulemme tarkastelemaan tuoreeltaan lanseeratussa puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartassa.