Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet tavoitteeseen nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on myös kirjattu uuteen hallitusohjelmaan. Samoin hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen biotalousstrategian mukainen tavoite nostaa metsäsektorin jalostusastetta ja arvonlisää. Tätä varten tarvitaan uusia innovatiivisia puupohjaisia tuotteita – eli tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaa.
Budjettiriihen alla käy nyt kova kuhina siitä, miten julkinen kasvava TKI-rahoitus tulisi kohdentaa. Ottajia riittää. Vääntöä käydään esimerkiksi siitä, miten rahoitus jakautuisi yliopistojen ja yritysvetoisten TKI-instrumenttien kesken. Viimeisen neljännesvuosisadan yritysvetoinen rahoitus on jäänyt opetus- ja kulttuuriministeriön jalkoihin ja tähän pitää saada nyt muutos.
Julkisten TKI-panostusten suuntaaminen on tehtävä oikein, jotta ne tuovat tarvittavaa osaamista, ratkaisuja ja uutta liiketoimintaa Suomeen. Siitä ei kannata kantaa huolta, että yritysten oma TKI-rahoitus pääsisi tässä kuin koira veräjästä. TKI-rahoituksen neljän prosentin tavoitteen täyttyminenhän edellyttää, että yritykset tuovat pottiin kaksi euroa jokaista valtion euroa kohti.
Lisääntyvää julkista rahoitusta tulee mielestämme kohdentaa kolme seikkaa huomioiden:
1) Yritysvetoisesti: julkinen TKI-rahoitus tuottaa taloudellista hyötyä, jos sitä kohdennetaan liiketaloudelliset näkemykset huomioiden. Suomi on jäänyt muita OECD-maita jälkeen julkisten, yrityksille suunnattujen TKI-panosten osalta. Vaikuttavuuden ja kasvun varmistamiseksi vähintään puolet julkisesta rahoituslisäyksestä tulee kohdentaa yritysvetoisesti. Ennakoitavuuden varmistamiseksi veturiyritys- ja muut yritysten kannalta tärkeät Business Finlandin rahoituskanavat tulee vakiinnuttaa pysyviksi.
2) Innovaatioketjun loppupäähän: suomalaista innovaatiojärjestelmää on vaivannut aukko ketjun loppupäässä, eli tutkimustulosten viemisessä käytäntöön. Teollisen mittakaavan tuotantoon ei päästä ilman korkeatasoista tieteellistä tutkimusta seuraavaa tulosten pilotointia, demonstraatioita ja kaupallistamista. Näitä yrityksille riskialttiita, mutta uudistumisen ja talouskasvun kannalta välttämättömiä vaiheita tukemaan tarvitaan myös julkista TKI-rahoitusta.
3) Fossiilisia korvaavien biomateriaali- ja tuoteteknologioiden kehittämiseen: julkisilla varoilla kustannettava lisääntyvä TKI-rahoitus ei saa pirstaloitua, vaan vaikuttavuuden varmistamiseksi sitä tulisi kohdentaa muutamiin Suomelle tärkeisiin painopistealueisiin. Metsäbiotalous on yksi näistä. Taloudellisen vaikutuksen lisäksi uusien, fossiilipohjaisia korvaavien biomateriaali- ja tuoteteknologioiden kehittäminen tukee myös Suomen kestävyystavoitteita. Metsäbiotalouden TKI-työn tukemiseen, mukaan lukien puurakentaminen ja puurakenteiden kierrätettävyys, tuleekin luoda kohdennettuja rahoitusohjelmia.
Odotamme hallitukselta jo tämän syksyn budjettiriihestä vaikuttavia ja kasvua tukevia päätöksiä.
